Jos on minua vähän harmittanut, kun lähdin Carnevaaleja pakoon Las Palmasista, niin meri on näyttänyt viime päivinä ikävän puolensa ja sateetkin ovat olleet ajoittain rankkoja. Olin lukenut oikein sääennusteet ja todellakin viime lauantai on ollut toistaiseksi ainoa kelvollinen meripäivä. Tuuli nousee aamulla viidestä metristä puolenpäivän kahteentoista jopa neljääntoista metriin. Maanantaina pääsin siirtymään kivilaiturissa paikasta 2 paikkaan no 8 ja sain rakennusten suojan hillitsemään pahimpia puuskia.
Tämä keskiviikkoaamu oli melkein tyyni ja nyt viideltä iltapäivällä tuuli on kääntynyt etelästä itään ja puhaltaa friskisti, nyt 15 m/s. Kalasataman puolelta siirrettiin autot pois laiturilta hyökyaaltovaaran vuoksi. Juuri taas alkoi sataa kuurotyyppisesti. Immigrant on kiinnitettynä muuriin, eli kiviseinään ja vuoroveden vuoksi keula tulee pitää ulkona, kaukana kivimuurista. Eilinen suihkussa käynti meni pitkäksi ja palatessani vesi oli noussut ja veneen keula oli poistanut yhden porrasaskelman muurissa olevista (uima)tikkaista, joten nyt veneeseen tulo on entistä hankalampaa. Luvassa on ponttoonipaikka ennen kun anoppini Soili, Nea ja Teemu tulevat. Ongelmana ovat vain nämä kovat tuulet, sillä kukaan ei tohdi lähteä merelle näillä keleillä. Huomenna iltapäivällä pitäisi tyyntyä ja perjantaina olla hyvä keli. Toivotaan näin.
Sadekeli vaikeuttaa vinssihuoltoa. Eilen sentään sain tehtyä barduunavinssien kunnostuksen. Toinen oli pahasti jämähtänyt ja siinä kului aikaa kaksi tuntia, toisessa vain 30 min.
Jk. 1800
Meillä piti olla skypekontakti Nean kanssa, mutta kun Le Maree (olutnettibaarini Puerto de Mogánissa) aukeaa illalla vasta 1930 ja ulkona satoi kaatamalla jouduin turvautumaan Movistariin. Vaihdoimme kuulumiset ja sovimme, että menen nettiin lähettämään blogia ja hoitamaan työttömyyskassan (vuorotteluvapaa) jäsenmaksua, jottei matkani siltä osin vaikeudu. Mietin pitkään puhelun loputtua uskallanko ottaa rommitotin huonossa kelissä ja kuin nähden käden liikkeen rommipullolla alkoi varsinainen vihuri. Tuuli puhalsi 20 m/s, vene kallisteli laiturissa kuin parhaassakin kisassa. Sade loppui, mutta en voinut ajatellakaan nousevani veneestä kivilaiturille. Tyynelläkin tarvitaan melkoista taitoa vetää köyttä ja loikata sitten portaille (joista puuttuu se yksi askelma) tai kiviprykälle. Nyt 2100 tuuli oli taas rauhoittunut, kun päätin kirjoittaa tämän jälkikirjoituksen. Taas tuulen jumala aavisti aikeeni ja lähetti kunnon puhurit tänne. Tuuli näillä vesialueilla on todella puuskaista ja saattaa nousta viidestä metristä vartissa viiteentoista metriin, niin kuin nyt. Pakkaan kannettavan reppuuni ja yritän päästä veneestä tuohon englantilaisbaariin, jolla on ranskalaisperäinen nimi. Ellei minusta hetkeen kuulu mitään, niin uin edelleenkin satama-altaassa mikro selässäni (pitäisikö laittaa nuo virolaisen huonekalutehdas Belluksen sponsoroimat paukkuliivit päälle mainossopimuksen mukaisesti? Siis näkyvyyttä laiturille tuloon).
Jk2 2150
Nyt kun luette tätä huomaatte, että olen päässyt ainakin Le Mareen. Vesi oli alhaalla ja näin mooring-köysi oli löysällä. Oli siis helppo astua niille tikkaille, joista puuttui se yksi askelma.
_
Valitsimpa lomaviikkoni hyvin...mietin meinaan ensin juurikin tätä viikkoa! Toivottavasti kelit paranee ens viikoksi ku saat seuraa sinne...(Lähetän aurinkoa sinne...tais tulla mun ukana tänne kun on ollut niin hienot aurinkoiset kelit täällä) :D
VastaaPoista