perjantai 31. heinäkuuta 2009

PYYKKIPAIVA POVOA DE VARZIMISSA

30to 07 09 Pyykki- ja siivouspäivä Pòvoa de Varzimissa

Torstai alkoi ennen aikojaan, kun puolelta öin jonkun varashälytin? alkoi ulvoa uneni läpi. Laitoin korvatulpat ja sain nukuttua kuuteen, kunnes taas ulina herätti minut. Ihmettelin unen pöppörössä, että alkaako Portugalissa tehdaspäivä jo kuudelta. Käänsin kylkeä ja yritin vielä saada unen päästä kiinni. Ei onnistunut, joten päätin mennä suihkuun ja aloittaa manjanan torjunnan. Kun avasin luukun, niin en nähnyt mitään. Tarkistin, että minulla oli lasit päässäni ja, että ne olivat puhtaat. Kaiken peitti ankara sumu ja nyt tajusin, että kuudenkymmenen metrin päässä olevan aallonmurtajan kärjessä oli sektoriloisto ja siinä sumusireeni. Sanoin ääneen manjana ja painuin takaisin nukkumaan.

Heräsin uudelleen yhdeksältä sumun juuri laantuessa. Suihkureissun yhteydessä latasin ensimmäisen koneellisen -lakanapyykkiä. Aamupalalla tein listan siivoustöistä, jotka tänään olisi (vielä tuo konditionaali) tehtävä. Pesin ensin peräpeilistä noen ja tupakantuhkan sekaisen mustan pois. Sitten oli vuorossa täkki ja juoksevan köysistön makeavesihuuhtelu. Kaikki sujui kommelluksitta. Pyykit kuivuriin ja uusi lasti, tällä kertaa tummaa pyykkiä. Kaikki eivät sopineet koneeseen, niinpä leikin tuota mielessäni jo legendaarista pyykkäriä käsipyykin merkeissä.



Bòvoa de Varzim on uudistanut rantaviivansa rakennukset, joten niissä ei ollut katselemista. Sen sijan hiekkarantaa riitti. Oikeammin sanottuna biitsiä, sillä hiekasta ei ollut kysymys, vaan tasarakeisesta läpimitaltaan 1,5 millin piensorasta (Rapi jos luet tätä, älä hermostu, ei vaan tullut lajittelunimi mieleen). Ensi alkuun rannan tarpominen tuntui jalanpohjissa terapeuttiselta. Rantaa riitti ja riitti, voimani alkoivat ehtyä. Tasarakeinen haulimassa kiehui jalkojeni alla ja joka askel vaati suunnattomia voimanponnistuksia. Oli aivan sama kulkiko vesirajassa tai kuivalla, sama kiehunta molemmissa. Saman voitte kokea, jos otatte pihaanne tasarakeista sepeliä. Sehän ei tiivisty mitenkään vaan antaa periksi auton ja askeleen alla.



Palattuani veneelle olin valmis pyykkäämään kolmannen koneellisen, nyt valkopyykkiä. Sitten olisi kaikki pyykätty. Laitoin hellepaidat ja pyyheliinat koneeseen ja katselin ympärilleni pyykkituvassa. Täällä on yleinen pesuainelaatikko. Niinpä sitä sitten on käytetty surkeilematta. Ainakin kolmen koneellisen pulverit olivat lattialla. Keskellä lattiaa oli lattiakaivo, joten otin letkun, suuressa siivousinnossani, ja ruiskutin koko lattian vedellä. Vettä lainehti kaikkialla. Kauhukseni se pakeni poispäin kaivosta –nurkkiin ja varsinkin koneiden alle ja taakse. Nyt tuli ensimmäinen englantilainen kysymään mikä kone on falskannut. Selitin, että päätin siivota lattian. Onneksi nurkassa oli moppi, jolla aloin ohjata vettä kaivoon. Liian hitaalta systeemi tuntui ja otin avukseni moppiin kuuluvan ämpärin, jossa on kuivaussiivilä. Harjaannuin hetkessä mopin käytössä. Olen nähnyt kuinka siivoojat siirtävät ämpäriä mopilla työntäen. Täysinäinen ämpäri kaatui ja musta vesi valui poispäin kaivosta. Nyt tuli ranskalainen, jolle kerroin siivoavani pyykkituvan. Ei siis mitään ongelmaa. Tunnin ajan mopattuani ja tositettua samaa juttua viidelle ihmiselle. Muistin aina mainita, että minulla on aikaa seilauksellani -vielä kolmetoista kuukautta. Todellakin kaksi on mennyt. Jossakin vaiheessa mopinvarressa taas laulu otti mukaansa ja tällä kertaan hyräilin: ….ämmät ne istuu, juo ja mässää, minä vaan tiskaan astioita tässä. Luudalla lakasen lattioita. Hilitala hilitala lallalla, kyllä torstai meitäkin lohduttaa…Seisautin mopin liikkeen ja totesin, että laulun esittäjä oli todellakin mies -mahdollisesti Esa Pakarinen tai Severi Suhonen? Pienenä poikana olin ajatellut miehen olevan renki ja pöydän ääressä istuivat emäntä, miniä ja piikakin. Laulu oli marttyyriseuran tunnussävelmä. Moppasin taas ja ihmettelin, miten se torstai (tänään on torstai) meitäkin lohduttaa. Se nyt on suomalaista kansanperinnettä, joten yritän jättää tuon tutkimisen Satunnaisen matkailijan palattua kotimaahansa. Ajatus kuitenkin vaivasi päätäni ja loppumoppauksen ajan kehittelin kuvaa saunapäivästä ja puhtaasta paidasta. Valkopyykki oli valmis siirrettäväksi kuivuriin ja jätin koneiden taakse ja alle valuneen veden silleen.



Ilta oli jo yhdeksältä hämärtynyt ja vielä oli mielessäni Pòvoa de Varzimin vanhaan kaupunkiin tutustuminen. Päivän raahattuani reppua, nyt otin kameran jalustan kuntoiluvälineekseni. Karttasuunnistusta keskusaukiolle ja siitä muutaman korttelin kierto sokkeloisilla kaduilla. Jossakin vaiheessa ymmärsin satamakonttorissa saamani vähättelevän vastauksen vanhasta osasta olleen osin varoitus epämääräisestä asujaimistosta. Pistin kaikessa rauhassa jalustan kasaan ja palasin valaistulle keskusaukiolle vihellellen hiljaa poikaa varjoisilta kujilta.



31pe 07 09

Sain nukuttua täyden yön. Aamupalaa laittaessani alkoi yhdeksältä ulkona valtava pauke. Oliko sota syttynyt? Oliko kysymyksessä vallankaappaus? Pauketta kesti viitisen minuuttia. Muutkin veneilijät kuikuilivat luukuistaan. Kuulin, että tämä perjantai on jonkinlainen juhlapäivä ja sitä juhlistettiin kuuluvalla tavalla. Minulla on päivä aikaa taas olla satunnainen matkailija ja selvittää juhlan aihe. Seuraavaan satamaan (Figueira da Foz) on 75 mailin matka ja se ottaa noin 15 tuntia. Suunnittelen lähteväni, luvassa olevasta vastatuulesta huolimatta, kuuden maissa iltapäivällä. Lähden virkeänä yötä vastaan Atlantille ja olen perillä aamupäivällä, eikä haittaa vaikka laskettu aika ylittyisi.

Ps. niitä kaakeleita oli 2520, enkä malttanut olla pesemättä ensimmäisiä seinäkaakeleitakin, joita oli 134, siis yhteensä 2654 kaakelia.

4 kommenttia:

  1. Nostan hattua Kallelle, kun rohkenee purjehtia yksin maailmahalla. K:n profiilin kolme seikkaa kiinnostaa; kaikki muu kuin purjehdus on turhaa, seilates katle linnui ja maailmanperintö ei unhotta.
    Kun purjehdus alkuharmien jälkeen on nyt sujuvaa, raportoi linnuist lissää, parvien kauneimpi tipui on täälläkin, mutta maailmanperintöä vähän. Hyvää matkaa kohti Välimerta!

    VastaaPoista
  2. Mahtaa paikallisilla olla hauskaa sun laulua kuunnellessa...tai sitten ne on kauhuissaan:)

    VastaaPoista
  3. Nyt äkkiä pois sieltä 50-luvulta ja takas 2000-luvulle!!! Tuo yksin oleminen vieraassa maassa on näköjään vaarallista...

    VastaaPoista
  4. Tää lattianluuttuamisjuttu oli kyllä ihan parhautta! (mutta minäpäs olen itsekin viiskytlukulainen)

    VastaaPoista