Rauhallinen valmistautuminen yöpurjehdukseen. Tankkausmahdollisuus Pòvoa de Varzimissa on ajamalla vene vastapäiseen kalasatamaan kolmen kala-aluksen kyljelle ja kyselemällä sieltä dieseliä. Totesin homman liian vaikeaksi ja tankkasin toisen varakanistereista, 25 litraa, tankkiin. Veneen tankkauksen lisäksi pidin huolta omasta ravinnostani. Säästöliekillä nautin Välimerenkeiton leivän ja purkkisimpukoiden kera. Keli oli kerrassaan helteinen, joten piti varustautua myös kunnon kertoimella purjehdusiltaan.
1730 Pòvoa de Varzim- 2102 M
En malttanut odottaa tuohon iltapäivä kuuteen, vaan lähdin jo puolta tuntia aiemmin. Irtoaminen laiturista täysin tyynessä satamassa sujui hyvin ja ajoin ulos satama-altaasta. Nostin toiveikkaasti isopurjeen täytenä. Tuuli oli kuitenkin vähäistä ja täysin vastaista. Helmi hoiteli ohjaamisen ja niin jäi aikaa lueskeluun. Matoshintosin sataman suulla oli viisi alusta ankkurissa ja kolme liikkeellä. Sisään tulevan MS Ukraine -laivan kanssa olin törmäyslinjalla ja se soittikin torveaan. Seisautin moottorin ja annoin sille tilaa, alus hiljensi entisestään vauhtiaan ja kun se oli edessäni se ankkuroi siihen. Kiersin sen takakautta. Jos kapteenilla olisi ollut pelisilmää tai tutka päällä hän olisi antanut minun mennä ja ankkuroitunut vasta sitten. Tuollaisia nuo ukrainalaiset ovat. Tästä laivarysästä päästyäni tuuli alkoi kasvaa, tosin se oli väärästä suunnasta, mutta avasin etupurjeen 2000 ja sammutin moottoriin ( cog 185, tuulta 2,8 ms, sog 5,2 , speed 4,6kn.). Virta vei siis minua 0,6 solmun voimalla, ok. Helmi ohjaili, joten saatoin nauttia iltateeni ennen iltahämärää. Tuuli nousi parhaimmillaan 5,2 m/s (pilkuntarkka Kari sanoi, että virallinen merkintä on tämä. piste.) Tuuli vei yli kolmekymmentä astetta liikaa ulos, mutta vauhti oli tyydyttävä 4-5 kn, joten jatkoin nautiskelua, vain veden liplatus äänenä. Aurinko meni paksuun pilven taa 2045, melkein samalla alkoi kosteus tulla kaikkialle. Laskin meneväni 2,7 mailia tunnissa ulos kohteesta, mutta seilaus sujui edelleen hyvin. Pohdin tuulen luvattua kääntymistä etelään. Syötin reittipisteen sataman suulle ja seurasin wgm;n kehitystä.
01la 08 09
Kovin oli vähäistä reittipisteelle lähestyminen, joten ei auttanut muu kuin etupurjeen sisäänotto ja moottorin käynnistämien. Korjasin kurssia 40 astetta suuntaan 177 astetta. Tarkkailin kaikkea mahdollista, erityisesti verkkoja, joita kuunsillassa silloin tällöin näkyi. Kuuntelin moottorin ääntä yhden aaltopamauksen jälkeen, mielestäni se oli muuttunut. Kierrokset olivat pysyneet samana, oliko nopeus laskenut? Olinko saanut vieraan matkustajan köliini vai peräsimeen? Seisautin kulun ja lisäsin kierroksia, perävana näytti oudolta. Samalla näin kahden torpeedon lähestyvän takalanteelta. Ohi meni, ei uponnut. Kaksi delfiiniä teki vartin aikana useita hyökkäyksiä perävanaani kohti. Niiden liike aiheutti samanlaisen jäljen kuin potkurin jättämä veneen mittainen pyörreputki Immigrantin perässä. Vedessä oleva planktoni paljasti virtaukset komeasti. Tätä näytelmää seuratessani unohdin moottorin äänet ja laahavieraat. Kertasin näytelmän alun ja ymmärsin, kuinka kauhealta on tuntunut torpedohyökkäyksen uhriksi joutuneen aluksen tähystäjästä nähdessään pahaa enteilevän vanan lähestyvän laivaansa. Havahduin näistä ajatuksista kaikkialle tunkeutuvan kosteuden aiheuttamaan kylmyyteen. Oli pakko hakea jo kertaalleen pakatut jokapojat (joka pojan kesäasu = purjehduspuku ) ja pukea ne päälle. Kolmelta alkoi se täällä niin tyypillinen aamusade. Se piti hetken paremmin hereillä, mutta nyökähdyksiä tuli väkisinkin. Yritin keksiä aina jotain haettavaa kajuutasta, menihän siinäkin turvavaljasta aukaistessa taas hetki lähemmäksi aamun sarastusta. Kello viiden sijaintimerkinnän puute mustassa vihossa kertoo herpaantumisesta. Valmistelin rantautumisen ja ajoin viranomaislaituriin.
0945 Figueira da Foz 2182M 80M Mh305,9 / 12,7h
Tulli näytti, että satamakapteeni tulee tekemään merkinnät. Hetken odottelun jälkeen kaveri tuli ja kirjasi taas ne samat merkinnät, kuin aikaisemmissakin satamissa. Olen helpottanut heidän työtään kirjoittamalla ruutupaperille tarpeelliset tiedot englanniksi, harmittaa kun en ole saanut paikallista plankettia omakseni, niin olisivat myös portugaliksi. Täytyy kehitellä kaikille kielille taipuva sisään kirjoittautumis -sabloona. Allekirjoitin ensimmäisen kaavakkeen. Mies teki hetken omia merkintöjään. Väsynyt kun olin, niin en tajunnut mitä hän seuraavaksi kysyi. Hänkin huomasi väsymystilani ja näytti kaavaketta ja veti pitkän viivan koko paperin yli vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan. Senkin paperin allekirjoitin. Ilmeisesti se oli tulliasiakirja. Sain ohjeen ajaa ykköslaiturin maanpuolelle vihreän veneen viereen. Ennen siirtymistäni vierasvenesatamaan käänsin veneen toisen kyljen polttoainelaituriin. Luottokortilla sain tankattua 35 + 25 litraa dieseliä. Nyt ovat taas tankit täynnä, myös se toinen kanisteri. Tein tilaa kahdelle lähtevälle veneelle ja pakitin tyylikkäästi melkein viimeiseen loossiin. Vastaanottamassa oli laiturilla ollut mies ja kaikki meni niin kauan hyvin, kun taas ponttonilla seistessäni ymmärsin, vaihde oli päällä. Mietimme, mutta vain mietimme, Rapan kanssa pitäisikö hallintalaitekin uusia? Emme uusineet ja nyt se on tehnyt tenää jo kolmessa satamassa. Tilanne kehittyi sen verran, että naapuriveneen ranskalaismies kysyi veneen ollessa jo kiinnitetty, että onko kaikki Ok. Vastasin Ok, tarkoitti varmaankin minun tilaani? Järjestelin hetken venettä ja menin nukkumaan aamuun heräävässä Figueira da Fozin satamassa. Viimeinen ajatukseni ennen pientä nukahdusta oli, että kyllä maailmassa on monen moisia paikkakuntia, joista ei tiedä edes nimeäkään. No eivät nämä Figueura de Fozilaiset tiedä Poristakaan mitään. Olisiko jotain mitä pitäisi tietää? Uskon nukahtaneeni hymy väsyneillä kasvoillani, joille olisi pitänyt antaa jälkeen auringon voidetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti