UUSI GASTI

25to 09 2014 Välimerta pohjoiseen

Loki: Barcelona 1130 – Palamós 2300, 55 nM, seilausyrityksiä ja SPINNUTTELUA

Sain uuden gastin keskiviikkona, kun Mikki tuli Raumalta. Yläkuvassa on suureellinen vastaanottomerkki. Luulin Barcelonan lentoaseman vilisevän ihmisiä ja toistemme löytämisen olevan vaikeaa. Mutta mitä vielä, melkein yksinhän siellä sai odotella. Olin vastassa, jotta Mikki osaisi paremmin veneelle, siihenkin voi kirjata, että mitä vielä. Matkailimme yhdellä lipulla junilla kaksi tuntia puolen sijasta. Valitettavasti minulla ei ole käytössä raideliikenteen karttaa, jotta tietäisimme missä kävimme. Paluumatka keskustaan ja tutulla Paseo Gracian asemalla pois ja varmuuden vuoksi taksilla Marin Port Velliin. Kuvassa Mikin takana tönöttää vuoden 1992 Barcelonan Olympialaisiin rakennettu 43 kerroksinen himmelirakennus.

Lähdimme ennen puoltapäivää Port Vellistä. Nostimme ison jo satama-altaassa ja rullukka auki ja parin tunnin ajan seililua 2-5- m/s vaihtelevassa tuulessa. Tällä reissulla en käynyt katsomassa La Sagrada Familian edistymistä, mutta näin sen nyt Olympiasataman yli. Parin tunnin kuluttua pääsi Volvo töihin ja tein samaisen jauhelihapastan kuin maanantaina, sen verran hyvät mausteet olin löytänyt.

Mataron kohdalla ruoanlaitto keskeytyi hetkeksi (sipulit jäivät pehmenemään), kun seurasimme aitiopaikalta taitolentonäytöstä. Kaksi konetta lensi loukaten kaikkia turvaetäisyysmääräyksiä veneemme perän takaa maston korkeudella parinkymmenen metrin päästä. Melu oli kerrassaan valtava.

Innokkaina purjehtijoina käytimme kaikki tuulen suomat mahdollisuudet hyväksemme, vaikka tiesimme menevämme tuntemattoman satamaan pimeän aikaan. Tuuli kääntyi perän puollelle ja niin nostimme spinnun kolmen metrin tuulessa ilta seitsemältä. Tunnin päästä olikin sitten jo pimeä, mutta pallokas veti hyvin nyt jo viiden metrin tuulessa ja kolmas miehistönjäsen Le Comble hoiteli mallikkaasti styyraamisen. Keulavalo antoi kajon punavalkeaan purjeeseen ja niin se oli hallittavissa.

Salamavalolla otettu kuva kertoo määränpään odottavan pimeässä. Saimme pallokkan mallikkaasti alas, yhteistyömme sujui, kuin olisimme ennenkin seilanneet yhdessä. Seuraavaksi pimeästä tuli myös valoitta möreä-ääninen musta alus, joka yllättäen käänsi pelottavasti peräämme valtaisan valkoisen keula-aallon saattelemana. Sehän oli taas Espanjalaista miehisyyttä näyttävä Gurdia Civil, paikallinen rannikkovartiosto. Jos lennosto huumasi äänellä, niin nyt meidät sokaistiin valotykillä. Tarkastus päättyi siihen, kun sain suustani: -A Palmós. Oliko tuo paino oolla?, mutta vastaus tyydytti ja musta alus jäi taakse. Saavuimme 55 mailin seilauksen jälkeen Marina Palmósiin kirkonkellojen lyödessä yhtätoista. Marinero tuli huudeltuani whfään ja otti meidät vastaan. Passini jäi pantiksi huomista kirjautumista vastan. Seuraava etappisatamamme on Välimeren pohjukassa lähellä Toulonia olevalla saarella Ranskan Port de Porquerolles, spinnuttelumatkaa sinne on vähän yli 150 mailia.

Jos on KELA vaivannut minua valtavasti henkisesti päätöksellään pudottaa minut pois Suomalaisen sosiaaliturvan piiristä taannehtivasti lähtöpäivästäni alkaen, niin nyt osakiitos nopeasta toiminnasta. Lähetin valituksen päätöksestä keskiviikkona ja nyt jo on tipahtanut Raumalla c/o postiluukustani Eurooppalainen sairaanhoitokortti. Minulla on jälleen mahdollisuus saada tapaturmavakuutus.