tiistai 23. syyskuuta 2014

BARCELONA

20la – 22ma 09 2014 Suurkaupungin sykkivässä sydämessä
Tullessani tänne lauantaina ilmoitin Port Vellin satamatoimistoon olevani jo marinassa, sain paikan toisen laiturin päässä. Ajoin vielä pitkän tovin ennen kun olin marinan perällä. Ohitin siinä uudenaikaisen purjeillakin toimivan matkustajalaivan. Ylhäällä vie vaijerihissi turisteja MontjuÌ´cille. Siellä sijaitsee minulle mielenkiintoinen, yksi tämän stopin pääkohteista, Pavelló Mies van der Rohe, jonka kuuluisa arkkitehti suunnitteli vuoden 1929 maailmannäyttelyyn. Se purettiin ja pystytettiin uudelleen vuonna 1983.
Marina Port Velliä on rakennettu pari vuotta megajahdeille. Onneksi hanke on vähän rauhoittunut ja täältä löytyy vielä kolmekuutosillekin paikkoja. Ja kaiken lisäksi ne on varustettu sormiponttoneilla. Perässäni on valtaisa alus, jonka keulasuojus kuvastaa kaukana olevan tivolin valoja ja ikkunoista voi lukea panoraamana koko sataman.
Historiallinen museo (Museu d´Història da Catalunya) on aivan Marina Port Vellin vierellä, niin kuin huvijahdin ikkunaheijastuksista näkyy. Harvoin pääsee veneellään näin totaalisen suurkaupungin ( 1,6 milj asukasta) sydämeen. Kaiken lisäksi Port Vell sijaitsee tunnetuimman kävelykadun Ramblan päässä.
Täällä Barcelonassa joka ilta on juhlaa, sen huomasin jo torstaina eksyillessäni Barçan otteluyönä. Nyt hain viiden vuoden takaista paikallista suosikki-tapasbaaria koko yön. Kolme kuppilaa kävin läpi tunnistamatta niitä siksi fantastiseksi katalonialaiskapakaksi. Luovuin aamulla neljältä ja tultuani veneelle ymmärsin, etten saanut vaihtorahoja takaisin viimeisessä cerveriassa. Päivällä antoivat euron liian vähän takaisin. Yritteliästä väkeä nämä katalaanit.
Sunnuntaipäivä menikin sitten biitsillä. En viitsinyt kastella uusia punaisia uimahousujani, joten liityin housuttomien joukkoon ja kävin nudenuinnilla. Tällä rannalla meitä on sekaisin, täyspukuisia, ylä- ja alaosattomia.
Maanantaiaamu ei valjennut, vaan hiljainen sateen ropina kajuutan katolla kertoi ensimmäisestä sadepäivästä Välimerellä oleskeluni aikana. Olin päättänyt pitää pyykkipäivän, joten pieni sade ei sinänsä haitannut päiväohjelmaa. Eurot eivät käyneet ja coinkeja sai sieltä kilometrin päässä olevasta satamatoimistosta. Sain onneksi kyydin marinan sähköautolla, BuggyBuggylla, ja takaisinkin Lavanderian ovelle. Samalla sain ääntämisoppia sanan painotuksissa. Sade jatkui koko päivän, joten järjestelin paikkoja Immigrantissa käyden keulakajuutan läpi. Sen verran sentään ulkoilin, että kävin ostamassa rautasahan. Onnittelin itseäni, kun rautakupan sijainnin ja sahan osto sujui espanjaksi.
Päivällä viettäessäni toimistoaikaa, pyykinpesun aikana, erillisessä wifii huoneessa maksoin laskuja pankissani ja samalla totesin ylittäneeni suunnitellun saldon reippaasti. Jotkut Visat kun näyttävät tulevan melkoisella viiveellä. Olin jo sitä ennen päättänyt tekeväni tänään parin päivän ruoat Immigrantilla, joten säästökuuri ei alkanut yllättäen. Pasta con Picada de Catalonya sai mausteikseen (perusta lepää valko- ja punasipulilla) chiliä, mustapippuria, tervaa ja hunajaa. Herkun viimeistelin parmesaanilla ja kapriksilla. Niin hyvää oli, että oli vaikeuksia jättää sitä huomiseksi. Olinkin jo päässyt laihtuman pari kiloa ulkoruokinnassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti