Puerto de Almemarian satamaisäntä herätti meidät 0830 kirjaukseen. Marssimme silmät sikkarassa asiakirjakuori mukanamme kontrollitorniin ja homma sujuu jo rutiinilla. Nyt ei tullut yllättäviä kysymyksiä. Satamamaksukin oli ilmapiiriin (sataman ympärillä vain uusia taloja) nähden kohtuullinen vain 17,72 €. Siirto lahden perälle 0915, koko matkan pakittaen. Aamuteetä nauttiessamme Kari kiinnitti huomionsa varsin pieneen tiiraan meinaten, että lienee poikanen. Kalle painoi tarkat tunnusmerkit mieleensä ja meni tiiran poistuttua lintukirjalle. Lars Jonsson; Euroopan linnut: Tunnettavissa koon perusteella; sekä lennossa että istuessa pieneksi kutistuneen, lyhytpyrstöisen tiiran näköinen. Lento nopeaa, siiveniskut muita tiiroja terävämmät. Taas uusi elämänpinna. Kävimme Supermerkadossa ruokaostoksilla, brutaalit valmiseinekset kulinaariviikkojen jälkeen. Kalle soitti henkilääkärilleen, Rapalan Karille. HalpaCrocseihin ajautunut piitsin kivi, joka meni lihaan, oli aiheuttanut tulehduksen. Yritin hoitaa sitä salvalla, mutta tuloksetta. Jalka on nilkasta turvoksissa ja luukasinluu näyttää polvelta. Mitään paiseen merkkejä jalassa ei ole. Veneen lääkevarastosta löytyi oikea lääke pehmytkudostulehdukseen. Vaihdoimme kuulumiset ja Kari lupasi jäädä kuulolle. Kiitos sinulle Kari tästä minulle niin vaivattomasta kaukoavusta. Illalla kun lähestyimme satamaa, niin ihmettelimme autojen valoja kylän yläpuolella, nyt saatoimme havaita uudisalueen rakentuneen kallioleikkauksen alle ja kaikki rakennukset vaikuttivat korkeintaan viiden vuoden ikäisiltä. Satama-altaita reunustavista liikkeistä löytyi käytettyjä ja uusia merikortteja sekä päivävarjo, jota kokeiltiin välittömästi. Kippari teki reitin pieneen San Josen satamaan, matkaa 34 mailia. Lähdemme koettamaan onneamme, seuraava kelvollinen satama siitä on Carrucha, Josesta 30 mailin päässä.
Puerto de Almerimar 1350 2776
Liikkeelle helteiseen (ei enää uutisarvoa), mutta aina vain helteisempään päivään (+32 astetta). Nostimme ison 1400 antamaan vakautta menoomme. Tunti sitten liikkeelle lähtenyt englantilainen katamaraani lillui tuulettomassa alueessa. Se saavutti värealueen samanaikaisesti, kun olimme ohittamassa sitä ja sai vauhtia mukavasti. Tosin myöhemmin huomasimme siltäkin tulevan jäähdytysvettä, joten sekin ajoi koneavusteista. Nostimme päivämerkin kärki alaspäin niin kuin Kari kipparia ohjusti. Toinen pikkutiira lensi lähellä, nyt se kiinnitti huomion äänellään: .. meluisa.. tyllimäinen kyrri-ik, kyrri-ik. Runsaan kolmen tunnin koneajon jälkeen saimme purjetuulta sen verran, että avasimme rullukan, matkaa San Joseen oli 16 mailia. Vihdoin tavoitimme Cabo de Gatan niemenkärjen, jota olimme koko päivän jaakanneet (siltä tuo tuntui). Useita veneitä oli ankkurissa tuuleen nähden oudossa paikassa. Tarkemman syynin jälkeen ymmärsimme, että niemenkärjessä oli luolia, joita veneilijät olivat tutkimassa. Saimme San Josen näkyviin ja rullasimme etupurjeen sisään ja laskimme ison. Kovin pieni oli sisäänajoaukko ja niin pieni oli satamakin, että vaivoin löysimme veneen, jonka kyljelle aioimme kiinnittyä.
Puerto San Jose 2030-2040, log 2813
Oranssipaitainen mies ajoin vimmatusti aallonmurtajalla fillarilla ja teki tiukan kurvin ja syöksyn alas pistolaiturille. Kädet levällään hän esitti sataman olevan täynnä. Näytimme kylkipaikkaa -ei käy. Kippari esitti kahden tunnin ruokahuilia huoltoaseman laiturissa – ei käynyt sekään. Onneksi Immigrant kääntyy pienessäkin tilassa. Lähdimme jatkamaan matkaa kohti uusia satamia. Kippari laski Carruchan satamaan sisäänajon olevan pimeään aikaan, aamuneljältä. Päätimme jättää sen väliin ja jatkaa suoraan Cartagenaan, jonne matkaa oli runsaat 70 mailia. Lämmitimme pizzat pimeän rajamailla ja aloitimme vuoroajon klo 22. Kalle ajoi kahteentoista, Kari kahteen jne. Siis kahden tunnin vuoroja, edellisen illan (lue yön) läksiäisten painaessa silmää. Automaattiohjauksen temppuillessa joutuivat perämiehet keskittymään täysillä, sillä Immigrant karkaa jollei sille anna kaikkia ajatuksiaan. Tähtien mukaan ohjailua, ajoa kompassilla, ajoa tosireittiviivalla. Karilla meni hyvin nopeasti vuoro neljästä kuuteen, kun hän tutustui tutkaan ja seurasi laivoja. Aurinko nousi Välimerestä 0726-27. Moottorin kierrokset tippuvat aina välillä. Seurasin tilannetta ja Karin tultua ylös kahdeksalta avasin konekopan ja vaiva hävisi. Moottori ei saanut riittävästi ilmaa. Volvo kävi kuumana, mutta ilman konekoppaa moitteettomasti. 0830 ilmaantuivat reissun ensimmäiset valaat, pari nousi aina välillä pintaan puhaltelemaan. Hetken kuluttua saatoimme laskea niitä olevan ainakin kuusi. Ne uivat veneen nopeudella pitkään samaan suuntaan ja lähestyivät alustamme. Otin kuvia sen minkä kerkesin. Harmittaa, kun en saanut kuvaa Karin hämmästyneestä ilmeestä, kun valas pärskäytti aivan Immigrantin perän tuntumassa kahden metrin päässä Karista. Arvioimme niiden pituudeksi viitisen metriä.
Samaan aikaan ilmaantui lentokalaparvi. Niitä lenteli aallonharjoilta vauhtia ottaen parhaimmillaan kahdenkymmenen kalan joukko. Cabo Tiñoson majakka, jota olimme ajaneet viimeiset kahdeksan tuntia oli viimein yhdeltätoista partaallamme. Ajoimme Cartagenan lahteen, jota vartioivat linnakkeet molemmin puolin. Eri-ikäisiä puolustusrakennelmia oli havaittavissa. Cartagenassa on kolme vierasvenesatamaa. Valitsimme Real Club Regatas Marinan ja ajoimme kylkikiinnitykseen rantakadun varteen.
Caratgena, RCR 1215, log 2887, matka 111M, 22h25min Mh366,9 / 21,2h
Kippari kävi kirjoittautumassa Klubiin ja häntä jännitti maksun suuruus, sillä klubilla on oma uima-allas. No maksu oli kuitenkin kohtuullinen 24€. Siirsimme veneen viitoslaituriin ponttoonia pitävän tolpan viereen. Virhe. Söimme jogurtit myslillä. Siivosimme venettä, samalla rasvaten sitä. Kävimme suihkussa ja altaalla pulikoimassa. Kalle yritti nukkua, kahden tunnin uni typistyi puoleksi tunniksi, siis avaintorkahdus. Illalla lähdimme tutustumaan Cartagenan kaupunkiin, erittäin siisti rantabulevardi ja ostoskatu. Kari osti erillishuoneesta sujuvalla suomenkielellä pussillisen sikareita ja leikkurin. Nautimme lasilliset sangriaa ja jatkoimme helteistä taivallusta tosi hitaasti varjopuolta kadusta etsien. Söimme syrjäisemmällä kadulla ennen veneelle menoa, jonne palasimme yhdeksän jälkeen. Istuskelimme sitloorassa, Kari poltti yhden sikareistaan ja kippari kirjoitti blogia. Nukkumaan klo 2300!
Ps. Kari R. Luukasinluu näkyy jo, luonnollisesti jatkan kuurin loppuun. Pidän päivällä purjehtiessani kylmää käärettä nilkkani ympärillä, muuten täällä kyllä kaikki paikat hautuvat. Jääkaappi ei ole siis täytetty vain mustekaloilla, viinillä ja oluella.
Hei,
VastaaPoistaolkaa lintujen nimissä yhtä tarkkoja kuin satamamaksujen suuruuksia centilleen kirjoittaessanne. Tiira-nimi ei riitä linnun nimeksi eikä elämänpinnaksi! Rariteettikomitea ei varmasti hyväksy suurpiirteistä ilmaisua! Täälläkin katsotaan Jonssonin Euroopan lintuja, jossa 17 eri tiiralajia. Onneksi mainitsitte toisaalta pikkutiiran, niin kippari voisi jopa saada elämänpinnan!
Hyviä haviksia jatkossakin!
Markku A.