tiistai 11. elokuuta 2009

PENICHESTÄ CASCAISIIN

03ma 08 09 Peniksen räiskeestä Cascaisiin

Aamuherätys tuli juhlatoimikunnan puolesta. Torvisoiton lisäksi valtaisa pauke käynnisti tämän kolmannen juhlapäivän.

Peniche- 0920 2240
Nopean aamupalan jälkeen irti laiturista 0920 ja lähtö lämpimään aamuun. Nostin iso ylös välittömästi sataman suojassa. Tuulta ei ollut kuin neljä metriä, joten seilaus käynnistyi varsin hiljaisella nopeudella 3,8 kn. Normaalin kuvion mukaisesti tuuli kasvoi puoleenpäivään mennessä 5 m/s ja samalla nopeus 5 solmuun. Iso köytettynä preventerillä seilaus sujui leikiten, saatoin kirjoitella blogia. Puoli kolmelta iltapäivällä tuulta oli jo 7 m/s ja sog 5,9 kn. Nyt piti keskittyä ajamiseen, säädellä aste kerrallaan suuntaa, jotten ajautuisi kovin kauas reittiviivalta. 1545 lähestyin ensimmäistä niemenkärkeä, missä oli Cabo Rocan majakka. Tämä kääntöpaikka/niemenkärki on toistaiseksi läntisin paikka, minne olen omalla veneelläni seilannut, koordinaatit 38 50,77N / 009 29,759W. Ennätin ottaa kuvia majakasta. Tuuli kasvoi kymmeneen metriin ja nopeus yli kahdeksaan. Selvästi kaksi niemenkärkeä aiheuttivat taas voimakkaan tuuli- ja aaltoalueen. Tein jiipin vastatuulen kautta. Jouduin ottamaan koneen avuksi, jotta keula kääntyi yli tuulensilmän. Hetkessä tuulta oli pysyvästi yli 14 m/s ja pahimmassa puuskassa 16 m/s. Suunta tuuleen nähden oli 130 astetta ja vauhti kasvoi kummallakin mittaustavalla (veden ja pohjan suhteen) 9,7 kn. Pysyvästi seilasin nämä kahden niemen kärjen välisen osan viisi mailia yli kahdeksan solmun nopeutta. En kyennyt ottamaan kauniista majakkarakennelmasta kuvaa, sillä oli keskityttävä kaikin tavoin ohjaamiseen ja aaltojen ottoon. Cabo Raso oli valkoiseksi kalkitun rakennuksen keskellä oleva iloisen punainen majakka, nautin suunnattomasti sen kauneudesta ohjatessani hurjasti aalloilla surfailevaa venettäni. Uskoin vahvasti tuulen vähenevän niemenkärjen ohituksen jälkeen, näin kävikin. Kolmen mailin päässä majakasta laskiessani purjeen oli tuulta enää 3 m/s. Cascaisin vierasvenesataman ilmoittautumislaituriin ajoin1820 ja menin kirjautumaan sisään.

Cascais, Lisboa 1820, log 2286 46M, Mh 309,5 / 2,5h.

Satamatoimiston tyttö kyseli kaikenlaisia papereita, eikä ollut uskoa, ettei vakuutustodistusta ollut kysytty aiemmin. Satamamaksu yhdeltä yöltä oli 39,60 €. Sain valita satamakartalta laituri M:stä paikan. Tyttö tilasi satamapojan auttamaan laiturille. Pakitin tyylikkäästi klo 1900 liki tyynessä satamassa paikalle M5. Valmistelin veneen ulkokuntoon. Totesin tarvitsevani kuitenkin sähköadapterin, sillä voimavirtaliitin oli isoa mallia. Hikinen haku, totiveden jo lämmetessä. Siivosin sisätiloja kuntoon ottamaan vastaan uudet gastit; Nean siskon Tuulin, Jorman, ystävämme Thaimaan purjehdukselta ja Nean. Kävin suihkussa. Tänä aikana Nea oli pistänyt tekstarin, että he ovat rautatieasemalla 2120. Minulle tuli kiire heitä vastaan. Kolmelta ihmiseltä kysyen löysin kilometrin päässä olevan aseman. Uusi gastistoni saapui viimeisestä vaunusta, tai siltä se ainakin vaikutti, kun kaikki muut olivat jo tulleet. Kannoimme jalan pakaasit veneelle. Matkaajat kävivät suihkuissa ja naurua riitti, kun Nea ja Tuuli menivät epähuomiossa miesten puolelle. Sekunnin verran pisuaareja ihmeteltyään he bongasivat suihkupuolelta mieshenkilön, joka paniikissa huusi tilan olevan hombreille tarkoitettu. Siispä äkkiä ulos ja naisten vessaan. Sen jälkeen kuukauden kestäneestä keuhkokuumeesta juuri parantunut ja matkasta uupunut Nea meni nukkumaan ja Tuulin ja Jorman kanssa menimme iltapalalle lähiravintolaan. Tarjolla oli yhden liharuoan menu, tosin viinilista oli sitäkin pidempi. Neakin heräsi kun palasimme syömästä – tässä vaiheessa rantaravintolat olivat juuri vääntäneet musiikkia entistä kovemmalle – ja rupatteli tunnin kanssamme virkistyttyään. Kello taisi olla kaksi, kun menimme sisälle sitloorasta ja nukahdimme. Täällä tuntuu olevan tapana, että rantakuppilat huudattavat stereoitaan yökahteen asti kilpaa toistensa kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti