tiistai 11. elokuuta 2009

VASCO DA GAMAN JALANJÄLJILLÄ

05ke 08 09 Cascaista Sinesiin

Aamupalan ja suihkujen jälkeen valmistauduimme uuden gastiston kanssa valtameripurjehdukseen. Laitoimme kunnolliset kertoimet iholle ja syötimme reittipisteet plotteriin. Päivän matka on yli 50 mailia. Olemme Vasco da Gaman jalanjäljillä ja seilaamassa hänen syntymäkaupunkiinsa Sinesiin. Irtauduimme laiturista ja ajoimme vastaanottorakennuksen laituriin. Kävin maksamassa toisen yöpymisen ja palauttamassa virtajohtoadapterin ja elämyskortin (Göta kanalissa upplevelsekort), jonka panttina ajokorttini oli.

Cascais- 1055, log 2268
Nostimme isopurjeen Cascaisin ankkurilahdessa upean purjeveneen vierellä. Suuntasimme ulos aallonmurtajan suojaamasta satamasta. Tuulta oli aluksi alle 4 m/s, joten matka käynnistyi hiljaisella neljän solmun vauhdilla täysillä purjeilla. Päivän mittaan tuuli kasvoi ennusteiden mukaisesti yli kymmeneen metriin. Aallokko oli kahden metrin luokkaa ja kun se tuli takalanteelta sitloora oli ainoa paikka, missä saattoi oleskella. Helmi, Jorma ja kippari hoitelivat parhaalla mahdollisella tavalla veneen pitämisen kurssissaan. Nea huolehti ravintopuolesta, Tuuli keskittyi pahoinvoinnin karkotukseen auringonoton lomassa. Täys perämyötäinen hakkasi jenniä niin paljon, että otimme sen pois kolmen maissa iltapäivällä. Jatkoimme seilaamista pelkällä isolla preventterivarmistuksella. Cabo Espichelen tuli kuvattua tarkkaan. Nyt oli edessä pitkähkö lahti, jonka seuraavassa niemenkärjessä päämäärämme sijaitsi. Kierrettyämme Cabo Sinesin teimme jiipin vastatuulen kautta ja suuntasimme niemenkärjen ja aallonmurtajan taakse. Tuuli ei viuhunut täydellä voimalla niemenkärjen suojassa, mutta sitä riitti kuitenkin tarpeeksi vaikeuttamaan ison laskua. Tuuli ihmetteli, kuinka kippari yksinpurjehtijana selviää yksin tästä vaiheesta, missä neljälläkin ihmisellä on tekemistä. Kalle totesi, että vasta nyt hän tietää mitkä voimavarat ovat todella käytettävissä, kun on pakko selvitä. Sinesin satama sijaitsee samassa lahdenpoukamassa öljy- ja kalasataman jatkeena. Pieni vierasvenesatama oli ahdas ja tuulen osuessa altaaseen joutui kippari manöveeraamaan voimakkaasti moottorilla saadakseen veneen käännettyä kapeassa tilassa ja ohjatakseen kylkikiinnitykseen laituriin. Keulapulpettimme osui rautaveneen mantookiin. Mitään vaurioita ei kumpaankaan veneeseen tullut. Laiturilla kulkenut venepoliisi kertoi havainneensa tapahtuman.



Sines 1930 log 2340 / matka 54M Mh 310,3 0,8h
Satama vaikuttaa melko uudelta, varmaankin EU-avustuksen turvin rakennetulta. Ilmoittautumisen yhteydessä satamapäällikkö luki ruudulta aluksen tiedot, joten olimme päässeet heidän rekistereihinsä. Vain veneen kotisatama ja seuraava kohde, sekä miehistöluettelo tarkistettiin. Naureskeleva virkailija laskutti yöpymisestä 18,73 euroa. Kävimme suihkuissa. Huoltorakennuksessa miesten puolella kiinnittyi huomio pienten poikain pisuaariin sekä laskettuun pesualtaaseen. Naisten puolella oli vastaavanlainen, mutta ilman sitä pisuaaria toki. Jorma valmisteli herkullisen jauhelihakastikkeen, jonka pääjujuna oli kookosmaito. Nautimme sen mielenkiintoisen paksuhkon spagetin kera. Syötyämme lähdimme tutustumaan Sinesin kaupunkiin sen ollessa jo iltavalaistuksessa – olihan jo puoliyö. Vanha kaupunki sijaitsi korkealla mäellä muurin reunustamana. Palattuamme tunnin kierrokselta flikat menivät nukkumaan, me miehet nautimme vielä hetken tunnelmasta ulkotilassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti