tiistai 2. maaliskuuta 2010

TAAS ATLANTILLE

28su 02 2010 Jussi ja Minna tulivat

Voimat ovat palautuneet pikkuhiljaa ja olen täynnä tarmoa (ainakin hetkittäin). Tänään tulevat Jussi ja Minna runsaaksi viikoksi seilaamaan kanssani. Vaihdoin aamupalan jälkeen vetolaitteeseen öljyt. Pariskunta tuli 1120 ja asettautuivat majaksi suuren (suorastaan valtavan) kassinsa kanssa. Kun he lähtivät tutustumaan Puerto de Mogániin otin login anturin puhdistettavaksi. Pensamon Martilta saamani näytteen mukaisesti onnistuin poistamaan anturin olemattomalla vuotovesimäärällä.



Pohjamato oli jumiuttanut Las Palmasissa juoksupyörän. Putsasin sen ja asensin takaisin paikoilleen, sekä kuivasin pilssin. Menimme syömään tapakset rantakuppilaan ja lähdimme HiperDinoon bunkraukseen. Minna ja Jussi hakivat lähikaupasta colat ja vedet (20 l) purkaessani ostosreput. Kävin maksamassa kahden viikon (15pv) satamamaksun 338,95€, josta vesi ja sähkö vain 6,23€. Minnan äiti viestitti myrskystä Kanarian saarilla. Kävimme tarkistamassa säätilan Le Maree´ssa. Eilinen ennuste on vahvistunut ja meille on luvassa hyvää purjetuulta kääntyen pohjoiskoillisesta itään. Ilmeisesti se myrä oli juuri se, mistä Nea kertoi lentokentällä kokeneensa ja mikä sitten oli siivittänyt kaikki lennot etuajassa määränpäihinsä. Olimme päättäneet syödä ennen lähtöä, joten menimme vielä melko kylläisinä nauttimaan tonnikalalautasen kanarianperunoiden kera. Valmistelimme veneen lähtökuntoon saksalaisten seuratessa silmät ja korvat tarkkana. Juuri kun käynnistin moottorin ennätti Namihanin Orvo vielä toivottamaan hyviä seilauksia, sovimme treffaavamme jossakin. Lähtömme oli ajoitettu hämärän rajamaille ja Orvo jo huutelikin ajovaloista kun lähdimme satamasta.

Puerto de Mogán 1915 log 5671 Mh 676,6

Tuulta ei olut nimeksikään kun kurvasimme aallonmurtajasta ulos. Aallokko oli melko ikävän huiluttavaa rannan läheisyydessä. Puolentoista tunnin päästä (2050 / 5680) tuuli oli vakiintunut pohjoiskoilliseen ja saatoimme nostaa ison varustettuna yhdellä reivillä ja avata rullukan kolmoseksi. Olimme päässeet Gran Canarian tuuliputkeen ja ison nosto oli melkoista akrobatiaa. Olimme sopineet moottoriajossa vahtivuoroista, mutta Jussi oli halukas vaihtamaan aloitusvuoroon, kun täydenkuun valaisema purjehdus oli todella nautittavaa. Ikävä aallokkokin vaihtui pikkuhiljaa pidemmäksi valtamerilaineeksi. Tuulta oli ensimmäiset tunnit pysyvästi 6-9 m/s ja hetkellisesti kymmenen metriä. Kyllä kulki Immigrant kauniisti ja kehräsi mennessään niin tyytyväiseltä meno maistui. Keltanokkaliitäjät olivat ainoita liikkujia ensituntien aikana lisäksemme. Kippari meni huiliin 2120 ja Minna taitteli itsenä meripunkkaan 2230.

01ma 03 2010 Gomeran San Sebastaniin

Heräsin 0045 ja totesin, ettei kummipoikani ollut malttanut herättää minua (lue luovuttaa ruoria) sovittuna hetkenä puolelta öin. Viidessä ja puolessa tunnissa olimme edenneet 6,5 solmun keskinopeudella 36 mailia. Taas oli vaarana, että olisimme San Sebastianissa liian aikaisin, vaikka maltoimme pitkittää lähtöä yli seitsemän. No sieltä oli tulossa vielä Teneriffan kärjen (Los Cristianoksen) löysän tuulen, suorastaan pläkän vaihe. Yhdeltä kun vaihdoimme vuoroa, Teneriffan lentokenttä oli kello puoli kahdessa styyrpuurissa. Kaksi rahtilaivaa oli ollut liikkeellä ja tavanomaisesti toisen kanssa oli ollut kohtaamistilanne. 0118 Teneriffalla oli sähkökatkos. Lentokentän valot saatiin varavoimalla toimimaan neljässä minuutissa, asuinalueet jäivät suurelta osin pimeiksi katuvalaisusta lukuun ottamatta. Kahdelta Fred Olsen ajoi rannempana kohti Santa Cruzia. Gomeran vuorenrinteellä olevat kolme valoa olivat tutusti asettuneet Teneriffan eteläkärjen majan valon yläpuolelle ja antoivat hyvän suunnan kun ohjailin tunnin käsin. Tuuli kääntyi koko ajan idemmäksi ja Rascan loiston kohdalla se heikkeni metriin kun olimme puolen mailin päässä rannasta. Olin istunut jo pitkään käsikynkkää ison skuutin kanssa vaimentaen paukahduksia ja antaen nukkujille unirauhaa.
Herätin Jussin viideltä aamuvahtiin (28 01,492 / 16 50,0 log 5730, keskinopeus 5,75kn). Etuseili oli ollut pakko kelata sisään turhanpäisen hakkauksen välttämiseksi. Olsenin lisäksi vain kaksi kalastusalusta oli tällä vahtivuorolla havaittavissa. Vaihdossa tuuli oli täysin takana vaatimassa mieluusti jiippiä. Hetken päästä irtosi ison skuutti vaunustaan. Sitä kiinnitystä en ollut varmistanut hellesitlooraoleilun jälkeen. Jussi huusi kipparin avuksi ja niin saimme tilanteen taas hallintaan. Onneksi sokkatappi ei ollut lentänyt minnekään ja nyt kiristimme sen papukaijoilla. Jussi herätti minut virkistäytymistorkahduksilta seitsemältä. Runsaan tunnin päästä olisimme satamassa. Armas ja kaksi Fred Olsenia olivat juuri lähteneet satamasta. Toista Frediä jouduimme väistämään. Laskimme isopurjeen tuulen rauhoituttua hetkeksi. Se oli apparenttituuli, joka oli vähentynyt. Laskuvaiheessa tuulta oli kyllä riittämiin. Kiersimme poijuväylää marinaan, vaikkei liikennettä ollutkaan tyhjässä satamassa. Marinero pyöräili laiturin päähän ja kysyttyään veneen pituuden osoitti meille ponttonipaikan (no 34) aallonmurtajan takana olevassa laiturissa.

San Sebastian, Gomera 0820 log 5746 75nM Mh 678,9 2,3 / 13,08

Sade oli lakannut seitsemältä ja nyt sitä ripsi silloin tällöin alas. Saatoin Minnan suihkuun mennessäni hoitamaan ilmoittautumisen. Samainen itsensä kauneuteen tykästynyt typy hoiteli paperini muiden (tärkeämpien) toimien lomassa. Nyt hän ei ottanut kuin neljä ylimääräistä kopiota passeista ja ehti repiä ne ennen kun pyysin niitä itselleni. Tarkasti revittyään, etteivät kynnet kärsineet. Kauan se kesti totesi Seilorinkin kippari, joka hänkin rauhallisesti tarkkaili neidon toimia. Satamamaksu kahdelta päivältä oli 28,39€.



Nukuimme kahteentoista ulkona sataessa. Heräsimme aurinkoiseen säähän, joka kylläkin vaihtui taas sateeksi Minnan ja Jussin lähtiessä tutustumiskierrokselle San Sebastianiin. Jäin kirjoittamaan blogia. Kelin salliessa teen torakkamyrkytyksen aluksessa. Olen pyydystänyt yhden tiskipöydältä, joten nyt täytyy olla tarkkana –entistä tarkempana. Vaihdoin jo torakkahotellit tuoreisiin Puerto de Mogánissa. Myrkyn haihtumisen aikana katselimme mukavampia näkymiä ja elukoita.



Kymmenen torakkaa nukkui selällään kajuutan lattialla kun tulimme takasin. Imuroin ne ja poistin päiväjärjestyksestä.

Ps. Tämä teksti on lähetetty Immigrantista. Jussi löysi hienon antennimme USB- kaapeliliittimestä virheen. Nyt netti pelittää veneellä vaikkakin hitaasti.

_

1 kommentti:

  1. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tuo nettiyhteys siis!

    Voi ei noita torakoita... ei kyllä ihme jos ne on sisälle asti tulleet, niitähän suorastaan vilisi Mogánissa :(

    VastaaPoista