Porton historiallinen keskusta on valittu Unescon maailmanperintölistalle vuonna 1997. Porto on esimerkki eurooppalaisen kaupunkirakenteen parituhatvuotisesta kehityksestä. Se on rakentunut Douro–joen oikealle puolelle lähelle merta.
Douro–joella on ollut merkitystä portugalilaisen portviinin viennissä maailmalle ja Porton kaupungin kehitykselle.
Vuonna 1886 rakennettiin Douro–joen yli, D.Luis I nimeä kantava teräsrakenteinen silta. Sen mestarina oli portugalialinen Teófilo Seyring, joka oli Eiffelin oppipoikia. Mestari seurasi rakentamista pienintäkin detaljia myöten. Ylempi silta on 392 metriä pitkä ja alempi 174 metriä.
Kaupunkisilhuettia hallitsee kuitenkin katedraali (portugaliksi Sé).
Rakennus edustaa eriaikaisia tyylisuuntia, sisäänkäynti ja korkea alttari ovat esimerkkinä barokkityylistä. Vanhimmat osat ovat 1100-luvun lopulta. Kirkkoon liittyy lasitetusta tiilestä tehty luostarirakennus.
Toinen loistava barokkityylin edustaja Portossa on kirkko ja Torre dos Clérigos, jonka korkeus on 75 metriä. Tällä kertaa jäivät laskematta nuo 225 porrasta, jotka johtavat korkealle näkötasanteelle. Torni on rakennettu vuosien 1748 ja 1763 välillä.
Minua viehättivät eniten kaksoiskirkot Carmo ja Carmelites. Carmelitas on rakennettu 1600-luvun ensimmäisellä puoliskolla klassismin ihanteen mukaan, sen sisustus on kuitenkin barokkia. Igreja do Camro on tehty rokokoo tyyliin 1700-luvun jälkipuoliskolla, sen sinivalkoinen seinämosaiikki on tehty vasta vuonna 1912.
Igreja do Carmon sisätilat olivat kerrassaan komeat ja kullatut. Ihmettelin myöhemmin kuinka paljon tähän on käytetty lehtikultaa, kun Igreja São Franciscon kirkosta mainittiin, että siihen oli mennyt 200 kiloa kultaa. Valitettavasti siellä oli sisällä kuvauskielto.
Igreja de São Francisco on rakennettu useassa vaiheessa, ensimmäinen osa jo 1300-luvulla, barokkityylinen ovi ja sisustaus ovat 1600-1700 luvuilta. Kaikki sisustuksen puuleikkaukset oli kullattu. Tämä oli sen aikaisen kirkon todellinen vaurauden monumentti. Kohde oli siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että sinne joutui maksamaan sisäänpääsymaksun. Luostarikirkon kierrokseen liittyi myös kirkkomuseo catacombeineen.
Kaupunkikeskustan ulkopuolella on São Ildefonson kirkko, joka on rakennettu 1700-luvulla. Sen sinivalkoinen lasitettu mosaiikki on tehty vasta vuonna 1920.
São Benton rautatieaseman seiniltä voi katsoa koko Portugalin menneen historian.
Porto on täynnä monumenttirakennuksia niihin tutustuminen vaatisi vähintään viikon ajan. Alkuun olin epävarma jaksanko kahlata kaupunkia pitkään läpi, mutta neljännellä kerralla jo harmitti kun joudun jatkamaan seilausta. Porton historiallinen keskusta on elävä, osin rähjäinen, maailmanperintö kohde. Sen autenttisuus on silmin ja nenin tunnistettavissa.
Siellä tulee kiinnittää lähivuosina (siis jo nyt) erityistä huomiota kattojen kuntoon ja puurakenteisiin, jotka muuten lahoavat tietymättömiin.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti