Heräämisen ja suihkun jälkeen kirjoitin vielä blogia ja sain lähetettyä tekstin Porton normaalielämästä liikkeelle, vaikka tähän asti moitteettomasti toiminut nettiyhteys nyt katkeilikin. Sumuvaroitus on annettu ja sataman suulta kuuluu sireenin ääni. Tuulta ei ole, joten ilmamassa pysyy paikoillaan.
Leixões, Matosinhos, Porto 1250 Log 7145 Mh 807,6
Kaikessa rauhassa otin irti laiturista ja korvia suojaten ajoin ohi satamanportin aallonmurtajalla huutavan sumusireenin. Pohjois-Atlantille päästyäni totesin näkyvyyttä olevan kuitenkin yli viisi mailia, sillä kauimmaisin seitsemästä tankkerista oli 4,7 mailin päässä.
Helmi ohjasi ja saatoin kaikessa rauhassa keskittyä tähystämiseen ja teen keittoon. Tuuli nousi neljältä viiteen metriin ja oli tietenkin pohjoisesta, juuri sieltä minne Immigrantin matka oli. Teen kanssa söin korppua, olen unohtanut käydä leipäkaupassa. Älä ole Nea huolissasi, pastaa kyllä löytyy ja eilen ostamani jauheliha, josta teen iltaruoan. Pitkin matkaa samainen sumuseinä teki näkymän mielenkiintoiseksi. Onneksi matkaa ei ollut kuin alle 20 mailia. Valmistelin kiinnittymisen viranomaislaituriin siirtämällä leparit styyrpuurin kyljelle. Edelleen ihmettelin vihreitä poijuja satama-altaassa, kiersin ne uskollisesti. Huutelin VHFllä marinaa ja näin vastaanottovirkailijan katsovan ikkunasta. Hän ei kuitenkaan vastannut ja niin ajoin 1640 tuttuun laituriin. Olinhan kiinnittynyt siihen yhdeksän kuukautta sitten, silloinkaan saamatta vastausta kutsuuni.
Póvoa de Varzim 1640 log 7162, 17nM Mh 811,6 (4,0 / 4,0)
Tuttu virkailija toivotti minut tervetulleeksi ja totesi, että olet ollut täällä ennenkin. Ojensin hänelle 30.7.09 täytetyn ilmoittautumiskaavakkeen ja hän löysi helpolla tietoni koneelta. Ei kyselty tullattavaa, eikä edes passia haluttu kopioida. Ainoa kysymys oli, että oletko taas yksin. Näin pitää muodollisuuksien hoitua. Sain lisäksi valita laituripaikan. Tietenkin keula kohti pohjoista (siis menosuuntaani), sillä sieltä puhaltaa melko kovaa seuraavat päivät. Kiinnittymisen jälkeen valmistin tavallisen Spagetti ala Napolitanan, enkä saanut siihen mitään kunnollista makua kun välttelin mustapippurin liiallista käyttöä. Sen verran kuitenkin puhtia sain, että kirjoitin Porton maailmanperintökohteena. Menin hyvissä ajoissa, klo 23, nukkumaan sumusireenien edelleenkin huutaessa. Siihenhän heräsin täällä yhdeksän kuukautta sitten. Taitaa tämä seutu olla sumuherkkää aluetta.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti