Kävimme Jannen kanssa kahdesti Portossa. Käytimme linja-autoa (507), jonka pysäkki on aivan sataman portilla. Metron pysäkki on viidentoista minuutin kävelymatkan päässä Matosinhos Mercadolla. Metrolla pääsee keskustaan Trindadelle vaihtamalla kerran linjaa. Bussi maksoi 1,45€ ja metro 1,70 €. Nämä olivat kertalippuja, halvemmalla pääsee jos ostaa useamman matkan biletin. Ensi alkuun Portosta sai sekavan kuvan. Sitä se onkin ja siihen perustuu sen viehättävyys.
Vaeltelimme ensimmäisen päivän vailla päämäärää, maailmanperinnöstä kirjoitan erikseen. Söimme eurolla (1€) pihvisämpylän. Tapas-baareja täältä löytyi paljon ja ne olivat halpoja, jollei mennyt Douro -joen varteen, missä olivat turistihinnat.
Vaikutti siltä, että Portossa on joka päivä pyykkipäivä. Kauhistelin rakennusten huonoa kuntoa, mutta se olikin vain sitä elämän jatkumoa.
Ratikkakyyti oli hintavan puoleinen (15 €) ja siinä olisi mennyt tavattomasti aikaa. Päädyimme lopulta vihreälle Sightseeing toursille kolmella eurolla. Loppumatkasta tajusimme, että kierros todellakin kestää kaksi ja puoli tuntia. Kävimme nimittäin Port-viinitehtaalla.
Mitä vanhempi Port-viini , sitä hintavampi. Emme sentään saaneet vuoden 1867 viiniä maistaaksemme. Maistiaiset olivat huomattavasti nuorempia, mutta toinen kuitenkin viisivuotias.
Portoa on alettu viedä maailmalle jo vuonna 1678, määränpäänä tuolloin oli Englanti. Viini on edelleenkin yksi tärkeimpiä viinituotteita Portugalissa ja varsinkin Portossa. Douro -joki on tärkeä elementti niin viininkuljetuksessa, kuin nykyisessä turismissakin.
Douron ja katedraalin väliin mahtuu melkoinen määrä historiaa. Toisena päivänä kiertelimme kirkkoja ja saatuamme eilen alkumaun Portosta, niin päätimme syventää sen tuntemusta istahtamalla Portviini ravintolaan.
Saimme maistaaksemme kolmea erivahvuista ja ikäistä Porton viiniä. Kaikille oli eri makupala (aprikoosi, luumu ja suklaa) johdattamassa meidät täydelliseen makuaistimukseen.
Haimme illallispaikka syrjäisiltä kujilta ja sellaisen löysimmekin (valitettavasti en muista sen nimeä, enkä osoitetta). Ravintolan isäntä oli erittäin määrätietoinen ahertaja. Minulla oli vähän vilu ja yritin saada meille pöydän peremmältä huoneesta. Isäntä näytti meille pöydän ovensuusta ja sanoi: tuohon istutte ja sillä hyvä. Ruokatilauksen suhteen hän myös suurin piirtein määräsi mitä voimme syödä. Hetkessä ymmärsimme tämän komediaravintolan suuruuden. Isäntä hösötti ja veivasi vimmatusti ruokahissiä. Keittiö oli kolmannessa kerroksessa ja äänen käyttö oli voimakasta, kun kuilua pitkin huudeltiin ruokatilauksia. Naapuripöydässämme istui kaksikin ranskalaispariskuntaa ruokailumme aikana. Osasimme auttaa noita nuoria asennoitumaan tilanteeseen ja nauttimaan näytelmästä. Ranskalasia hämmästytti espanjan kielen ja portugalin kuullun ymmärtämisen”taittoni”. Toimin heille tulkkina. Illallisen jälkeen menimme Jannen kanssa terassille kuuntelemaan elävää musiikkia.
Hetken kuluttua ransakalaispariskunta seisoskeli väkijoukossa. Kävin hakemassa heidät pöytäämme. Siinä sitten jatkoimme tutustumista ja Merreykemy opetti minulle ranskan kielen ääntämyksiä. Hän oli toivottoman tehtävän ääressä. Jouduimme Jannen kanssa turvautumaan taksiin paluumatkalla veneelle joskus yhden maissa.
Sunnuntaiaamulla kello 0630 taksi tuli hakemaan Jannen lentokentälle. Hän ennätti seilata kuusi viikkoa Immigrantilla ja on tässä vaiheessa yhtäjaksoisesti pitkäaikaisin gastini. Kiitos hänelle seilauksista ja hyvästä seurasta maailmanperintökohteisiin tutustuttaessa. Samalla haluan vielä kiittää Tommia tavattoman suuresta avusta purjehduksella Porto Santosta mantereelle.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti