torstai 15. huhtikuuta 2010

TAHITI, SIIS TAHITTI

05ma – 10la 04 2010 Seilaus Porto Santosta Cascaisiin

En kirjoita tätä lokikirjana vaan kirjaan joitakin mietteitä ja tapahtumia tästä loputtomalta tuntuneelta vastatuuleen puskemisesta. Olette jo saaneet selvityksen seilauksen etenemisestä Nean välittämänä. Soitin hänelle tiedot satelliittipuhelimella joka päivä klo 1500. Olimme odottaneet (siis matkailleet) pari päivää Porto Santossa ja seuranneet säätilan kehittymistä. Heti kun aallokon korkeus tuli alle kolmen metrin olimme valmiit lähtemään liikkeelle. Nea (hällä kun oli takuuvarma nettiyhteys) seurasi viideltä pisteeltä Pohjois-Atlantin säätilan kehittymistä www.buoyweather.com ista.

Tankkasimme Porto Santossa polttoainetankin ja täytimme vesitankin ennen lähtöä.

Porto Santo, POR 1550, log 6404 Mh 736,0

Porto Santon saaren suojassa kun ajoimme aurinkoisessa säässä, tuntui matka lähtevän hyvin liikkeelle. Jatkoimme niemennokan ohi ennen kuin nostimme isopurjeen. Tuuli navakoitui ( 9m/s) ja oli syytä varustaa iso reivillä. Avasimme rullukan kakkoseksi. Vaikka purjeissa oli voimaa, niin vene ei kulkenut totuttua vauhtia. Olisi pitänyt seilata yli 20 astetta alemmaksi vindeksin näyttämästä.

Olimme päättäneet pitää Jannen mahdollisimman pitkään peräsimessä, jotta katse oli naulittuna horisonttiin ja hän seuraisi koko ajan aallokon liikettä. Kahdeksan maissa Janne halusi kuitenkin lepotaukoa, ristiaallokko pisti aika nopeasti vatsalaukun sekaisin. Alkoi pitkäkestoinen meritauti.

Ajoimme Tommin kanssa vuorotellen kolmen tunnin vuoroja. Aamuyön kuu helpotti ohjaamista, kun osasi edes jokusen aallon ottaa näköhavainnolla, ei pelkällä perstuntumalla.

Lähdimme seilaamaan pohjoiseen, kun tuulen piti olla kaakossa. Tuuli olikin pohjoisessa, joten vendasimme koilliseen. Virta painoi meidät itään (tavoitteena suunta 43 astetta) ja siitä vielä alemmaksi. Se vei meitä kuitenkin paremmin eteenpäin, liki 5 solmun vauhtia. Päätimme seilata oikea-aikaisesti itään ja odotimme tuulen kääntymistä itään.

Purjehdus oli kylmää ja kosteaa. Varustus oli kuin Rauma Sea Racessa kesäkuun alkupäivinä.



Upeat auringonlaskut ja täydellinen tähtitaivas antoivat pontta uurastukseen.



Tiiliskivileivät (kohottamatonta täysjyväleipää) pelastivat ruokahuolen, vaikka murenivatkin osin säilytyspusseissa jääkaapissa. Tommi pystyi tekemään lämpimät ruoat päivittäin (siis toisena lämmitettyä eilistä). Pikapuurot OK ja niitä saattoi nauttia vahtivuoron aluksikin. Jos Janne olisi ollut myös muonavahvuudessa, olisivat hedelmät loppuneet jo kolmantena päivänä. Tiiliskivileipiä söimme vielä rannallakin kolmena päivänä.

Ajoimme Tommin kanssa kolmen tunnin vahtivuoroja yöaikaan ja totesimme niiden olevan sopivan mittaisia. Väliin sai runsaan kahden tunnin levon. Laivaliikennettä oli tasaiseen tahtiin ensin laiva vuorossa ja sitten lähempänä Portugalin rannikkoa niitä riitti väistämiseen saakka. Suurin laivoista oli tankkeri Kazimah II, sen strategiset mitat ovat; pituus 0,18 mpk, leveys 195 ft ja syväys 18.1 m.



Ensimmäisten päivien aallokon pauhe vei puhehalut, sillä olisi pitänyt huutaa kuskille, joten alkuun oli vähemmän puhetta veneessä. Se lisäsi melko askeettista oloa veneessä, joka tuntui loputtomalta tuuleen puskemiselta.

Vahdinvaihdossa oli helppo selvittää toiselle missä on Cascais: Katso minne vindeksin nuoli osoittaa. Vaikka seilasimme parisataa mailia pohjoiseen ja heitimme vendan ja taas sama tulos, kas Cascais on täysin tuulensilmässä. Molemmat rannetietokoneet näyttivät ensimmäiset neljä päivää koko ajan tasaista korkeapainetta (1024 mbar) ja siitä huolimatta tuulensuunta ja sen voimakkuus sekä keli vaihtelivat.

Lintuhavainnot jäivät peräti vähiin, mitä nyt alkumatkasta näkyi liitäjiä ja Cascaisin lahdella valtavan paljon suulia. Portugalin laivaston sota-aluksia eli myrkyllisiä meduusoita oli koko matkan ajan nähtävissä, suurimmat lähellä Porto Santoa. Merikilpikonnia näimme muutaman. Tasaiseen tahtiin teimme valas- ja delfiinihavaintoja. Komein valas, iso siniharmaa selkäinen, jätti linja-auton kokoisen sukellusjäljen veteen parin kaapelinmatkan päässä meistä. Delfiinejä oli mustavalkoisia, harmaita ja ruskeita delfiinejä. Koot vaihtelivat puolesta metristä kahteen metriin. Yöllä saattoi kuulla delfiinien hengitysääniä veneen laidalla.



Miten Janne kestää Cascaisiin saakka? Käynnistä moottori? Riittääkö polttoaine jo varmasti perille saakka? Immigrantin tankkiin mahtuu 80 litraa ja sen lisäksi on kaksi 25 litran kanisteria. Moottorikaan taloudellisella ajolla (1900 kierrosta) ei tuonut selvää ratkaisua, sillä nopeus laski välillä alle 3 solmun. Edessä oli todella tappava aallokko, pahimmillaan ristiaallokko; maininki etuviistosta ja aallokko vastaan. Tätä yhdistelmää vasten oli vaikea ajaa rysähtämättä kolmanteen aaltoon. Moottoriavusteinen seilaus toi kuitenkin parhaan tuloksen. Jannen mahdollinen kuivuminen huoletti niin, että perjantaina 8.4.10 kello 2315 jouduin paniikkiin ja käynnistin moottorin. Annoin helmille ohjeen pitää suunta (trak) suoraan kohti Cascaisin edessä olevaa reittipistettä. Lasken sitten aamulla polttoaine tilanteen. Saimme taas puolelta päivin houkuteltua merisairaan raittiiseen ulkoilmaan venyttelemään selkäänsä. Ainoa lääke, jota pystyimme antamaan Jannelle, oli Felden lievittämään jännittyneen makaamisen aiheuttamaa selkäkipua.



Perjantaina 9.4.2010 kello 1400 ajoimme piihin ja tankkasimme lisäsäiliöt tankkiin, joka taas oli täynnä ja sillä pääsemme kyllä vaikka koko matkan perille asti konevoimalla.



Viimeisenä vuorokautena oli odotettavissa tuulen kääntyminen itään ja seilasimme pitkää banaania, joka loppujen lopuksi plotterilla näytti banaanilta vastakkaiseen suuntaan. Tuuli kääntyikin pohjoiseen.

Jannekin sai viimein merijalat. Sen neljä päivää se otti, mutta hän oli viimeisen päivän ulkona.



Lopun unelma seilaus: avotuulta koti Cascaisia, tuulta 6 m/s, nopeus 7 kn. Tällaista tämän olisi pitänyt olla. Tosin olen koko ajan tiennyt, että vastaista oli odotettavissa. Tähän aikaan se olisi vaatinut paremman säkän tai oikeastaan ennusteiden toteutumisen.



Cascais, POR 10la 04 2010 klo 1920 log 6970 / 566 M (etenemä 477,8M) Mh 786,9/ 50,9h

Käytimme siis tähän 477,8 mailin matkaan aikaa 124 tuntia (5vrk 4h 5min), josta moottori oli käynnissä 50,9 h, polttoainetta kului 110 litraa. Kaikkiaan seilausmaileja kertyi tuo 566 nM.

-

1 kommentti:

  1. Teimme matkaa lähes samoissa olosuhteissa runsas vuorokausi perässänne Wilhelmina Sailingin s/y Seilorilla (Bavaria 51). Lähdimme Madeiran Quinta do Lordesta ti 6.4. klo 17 ja Cascaisiin saavuimme su 11.4. klo 23, joten aikaa kului 126h. Seilausmaileja kertyi 650 nm.
    Seilorin paluumatka Suomeen alkoi lauantaina 3.4. Teneriffan Las Galletasin satamasta ja poikkesimme Madeiralla vain pikaisesti. Osa miehistöstä vaihtui Cascaisissa (vaihtomiehistö olikin kuulemma tavannut Kallen maanantaina) ja nyt vene on jo Espanjan luoteisnurkalla saapumassa Biskajalle.

    VastaaPoista