GPS herätti meidät 0615. Nautimme nopeat aamupalat ja kippari kävi palauttamassa avaimen marinerojen postilaatikkoon näkemättä ketään. Jo illalla Kalle oli helpottanut Nean paineita aprikoimalla, että seilaamme pelkällä rullukalla myötätuulipurjehdusta. Irrotimme Immigrantin 0715 Marina Santa Cruz de Tenerifen laiturista.
Santa Cruz de Tenerife 0715 log5526 Mh 659,9
Päästyämme pitkästä satama-altaasta ulos avasimme rullukan täytenä, tuulta oli kahdeksan metriä pohjoisesta. Gran Canarian saari näkyi hetken aamunkajossa ennen kun se meni pilvimassan sisään. Auringon värjäämä itätaivas oli komea ja vaihtoi koko ajan väriään.
Yritimme kovasti tähystää Teneriffan ylpeyttä Teiden huippua, muttei se tullut näkyviin pilvimassasta. Sen sijan päällemme ajautui sadepilvi kastellen sitlooran hetkeksi. Kahdeksalta satamasta lähtenyt Armas ajoi näemmä aarre rahtiruumassaan komeasta sateenkaaresta päätellen.
Seilasimme pitkään tiukkaan vastavaloon myötätuulessa. Kalle kävi taiteilemassa spinnunpuomin paikoilleen rauhoittamaan etupurjeen eloa. Tuuli oli kääntynyt pohjoisesta luoteen puolelle ja näin turhan taakse kulkusuuntaamme nähden. Pienensimme keulapurjetta ja saimme tilanteen rauhoittumaan nopeuden siitä kärsimättä, sillä tuulta oli jo 9,8m/s.
Aallot iskivät takalanteelle ja heittivät venettä, eikä helmi reagoinut riittävän nopeasti aaltomassaan
tuulen noustua yli kymmenen metrin. Helmi oli kuitenkin pystynyt ajamaan liki kolme tuntia, ennen kun kipparin oli tartuttava ruoriin. Pääsimme seilaamaan suorinta reittiä saarelta toiselle. Aallokko kasvoi kolmimetriseksi ja väkisinkin vettä pääsi lentämään kannelle. Varsinaisen suolakylvyn alus kun Nea joutui tiukassa paikassa hetkeksi ruoriin. Kallekin totesi helpotuttuaan, että tässähän joutuu pistämään kaikki ohjailutaidot likoon. Ja se kolmas aalto löi suihkun yli veneen, muttei nyt täyttänyt sitlooraa. Tuuli oli ja on täällä täysin epäjohdonmukaista; se taukoaa hetkeksi puhaltaakseen taas entistä vihaisemmin. Yritimme lukea yläpuolen pilvimassoja, mutta kun täysin pilvettömälläkin taivaalla sama yllätyksellisyys toistui, totesimme vain odottavamme seuraavaa puuskaa. Suuret aallot tulivat kolmen sarjoissa, niitä oppi ajamaan pikkuhiljaa, vai oppiko? Aaltojen harjat olivat valkoisina, nyt alkoivat niiden kyljetkin hajota.
Gran Canariaa lähestyessämme tuuli oli vähän himmannut ja kääntynyt koilliseen. Samalla aallokko rauhoittui sen verran, että Nea sai ajoharjoitusta Kallen päästessä hetkeksi pyörittelemään lapojaan. Kipparia jännitti seisahtaako plotteri lähestyessämme La Isletaa (Gran Canarian koilliskärki, korkea niemi, joka on kapealla kannaksella kiinni Las Palmasissa). Näin oli käynyt edellisillä kahdella kerralla. Nyt ei seisahtanut, lähestyimme nyt kauempaa pohjoisesta La Isletaa emmekä osuneet vedenalaisten kaapelien risteyskohtaan( jos nyt merikartan merkintöihin on luottamista). Muutenkin plotteri on toiminut nyt moitteettomasti La Palmasta saakka. Siellä nykäisin virtajohtoa suojaputkesta vähän ylöspäin. Tuuli kasvoi taas ohitettuamme La Isletan kärjen. Olimme päässeet taas Gran Canarian itäpuoliseen tuuliputkeen. Teimme kuitenkin jiipin, siis siirsimme puomin toiselle puolelle. Jos saarten välissä oli tuullut enimmillään 15 m/s niin nyt kun rullaisimme etupurjeen sisään tuulta oli 18 m/s. Olimme seilanneet saarten välin 6,4 kn keskinopeudella pelkällä etupurjeella (max boatspeed 9,81 kn). Ajoimme aallonmurtajan suojaan ja kiinnitimme leparit ponttonilaiturikorkeuteen.
Las Palmas, Gran Canaria 1558 log 5582, 56M Mh 661,4 / 1,5h
Sivutuuli painoi meitä ikävästi odotuslaituriin ajaessamme. Kalle kävi hoitamassa saapumismuodollisuudet, jotka helpottuvat kerta kerralta, vain kipparin passin tarkistus tällä kertaa. No olihan Immigrantin kaikki tiedot heidän tietokannassaan jo aiemmilta, olihan tämä jo neljäs kerta kun saavuin Las Palmasiin. Varasin paikan viideksi viikoksi ja hintakin tuntuu aina vaan laskevan, nyt päivämaksuksi tuli 8,29 €. Toivoimme voivamme yöpyä odotuslaiturissa, mutta merinero ohjasi meidät (onneksi) Q-laituriin. Avulias mies torpedoi ensimmäisen pakilla tehdyn irtautumisyrityksen laiturista työntämällä keulaa ulospäin. Toisella kerralla kielsin häntä työntämästä ja se toimi periaatteella perä ulos ja rohkeasti kaasu pohjaan. 1630 kiinnityimme keula edellä huomattavan vähätuuliseen paikkaan Las Palmasin vierasvenesatamassa. Olimme ansainneet kunnon suihkut, Nea sai sellaisen, Kalle taas tuskaili kahden painonapin suihkussa.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti