Kun lähdimme maanantaina La Palmasta siellä oli pyhäpäivä, jota sikäläiset kertoivat lahjapäiväksi. Nyt olemme odottaneet ja kummastelleet tuon päivän siirtymistä yhä pidemmälle. Ainoa selitys on se, etteivät kuninkaat ennätä saarilta toisille. Heillä on ilmeisesti liput Armakselle, eikä Fredille. Ehkeivät kamelien kyttyrät kestä Olsenin kantosiipialusten vauhtia. Tämän kuudennen päivän aamu oli joka tapauksessa ollut Teneriffalla lahjansaanti hetki. Eilen illallahan kaikilla oli vielä ostohysteria päällä. Tänään mennessämme ratikalla La Lagunaan näimme onnellisia lapsia uusine lahjoineen. Muchcachos eli nuoret pojat olivat saaneet mountain biket, se oli silmiinpistävä piirre. Mietimme millä pojat ajelivat ennen lahjojen jakoa. Eivät millään, he skeittailivat ja vetelehtivät eteenpäin jalan. Nyt kaikkialla näkyi uusia monivaihteisia maastopyöriä. Elintaso on ilmeisen korkea ja pojat romuttavat pyörät melko nopeasti, kun niistä ei enää loppuvuonna ole tietoakaan. Illalla ihmettelimme, ettemme olleet panneet merkille mitä tytöt olivat vastaavasti saaneet lahjoiksi, ilmeisesti vaatteita.
Tämä oli kolmas kerta kun lähdin La Lagunan maailmanperintökohteeseen. Mietin jopa jättää kameran veneelle, kun lähdimme. Olin mielestäni kuvannut kohteen jo läpikotaisin. Olin luvannut Nealle shurrokset kaakaolla välittömästi kun pääsemme perille. Tietenkin se kahvila oli kiinni, joten joimme kahvit komean hotellin aulassa ilman rasvapommeja. Jatkoimme kävelyä pitkin viehättäviä, mutta tyhjiä katuja. Elämää näkyi Plaza de la Goncepciónilla ja sen viereisissä rakennuksissa. Kolme sisarusta nauraa käkättivät iloisesti. Ilmeisesti kuningas oli heitäkin muistanut, vähintään savukekartongilla.
Tämän jälkeen kaupunki avautui sinitaivaan kehystämänä. Rauniokirkon ikkuna-aukkoista otin lukuisia kuvia.
Samoin Hospital de Doloresista. Näitä rakennuksia on haettu rakennussuojeluun 1970-luvulta lähtien. Ne on suojeltu rakennusmonumentteina.
Casa Salazarin komeat eläinaiheiset ulosheittäjät antavat rakennuksen ulkoasulle jämäkkyyttä.
Takorautaportin takaa avautuu komea sisäpiha, joka oli niin voimakkaassa valossa, ettei siitä nyt ole kuvaa esittää.
Kuninkaat (tai edes se yksi heistä, joka ratsasti Santa Cruz de Teneriffalla eilen) eivät olleet muistaneet kaikkia vähäosaisempia, vai onko fälly uusi.
La Lagunan monumentit ovat 1600-luvulta lähtien periytyviä mahtavia kivirakennuksia, joista jokaisesta on lyhyt kuvaus rakennuksen edessä olevassa tyylikkäässä taulussa. Mielenkiintoisia sisäänkäyntejä, pylväskäytäviä ja yksityiskohtia. Monivaiheisia julkisivuja paikallisista kivilajeista, luonnollisesti tyylilainauksia Ranskasta ja Italiasta.
Ihmettelin ensin kun havaitsin Ayuntamienton (hallintorakennuksen) seinässä olevaan maailmanperintölaattaan, etten ollut sitä aiemmilla kerroilla havainnut. Mutta lukiessani ymmärsin, että La Lagunassa oli mennyt kauemmin kuin Raumalla Mp-laatan kiinnittämisessä. Peräti kymmenen vuotta oli heillä vierähtänyt vuonna 1999 nimeämisestä ja laatta oli laitettu käyntieni välillä kuukausi sitten.
Varjoleikki Convento de Santa Catalinan peräseinässä.
Casa de Corregidorin seinää hallitsee kolme aatelisuvun vaakunaa.
Capitanes Ceneralesin talossa sijaitsee nykyisin mm. kaupungin turisti-info.
Väri-iloittelua Casa de los Capitanesin pihanpuolella.
Jälleen mast suositus. Jos suinkin menette Teneriffalle, niin käykää ihmeessä tutustumassa La Lagunaan. Sinne vie Santa Cruzista Ahlstomin rakentama ratikka, joka oli kerrassaan siisti ja antoi tasaisen kyydin.
¬_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti