sunnuntai 31. tammikuuta 2010

HOLA NAVEGANTES! ON KARNEVAALIAIKA

29pe 01 2010 Karnavaaleille

Rakas veljeni Pekka oli kummastellut Nealleni, etten kirjoita niin aktiivisesti kuin aikaisemmin. Selitys on aika lyhyt: No kun tämä blogi on lokini vastike ja nyt olen ollut jo aivan liian kauan köydet kiinni laiturissa ja mooring-köysi perässä täällä Las Palmasissa. Tässähän on myös sellainen ristiriita, että kun seilaan, niin tapahtuu (on tapahtunut) kaikenlaista kirjoitettavaa. Ja kirjoitettava olisi juuri silloin kun pitäisi levätä ja kerätä voimia seuraavalle legille. Usein saatuani gastit (jos heitä on) nukkumaan kirjoitan tätä tekstiä. Työstän kieltämättä blogia jo tapahtuman aikana tai jos se jää aamuun, niin kuin ilta-ajatuksenani ennen nukahtamista.

Täällä Kanarian saarilla on meneillään vuoden kylmin viikko (käsittääkseni siellä Suomessa on ollut jo pitkään sama tilanne). Luulin jo eilen perjantaina kylmyyden kääntyneen kohti kevättä, mutta tänä aamuna tuuli viuhui mastoissa ja kylmäsi koko seudun.

Menin eilen illalla Catalina Parqueen, josta on tehty esiintymislava, aikomuksenani osallistua Karnevaali-humuun. Tosin ihmettelin jo kulkiessani sinne, miksi juuri paikallisbussien, guaguan, lähtöpaikka on valittu täksi paikaksi. Täällähän näitä valtavia aukiota riittää. Nyt on viikko rakennettu tätä näyttämöä ja sekoitettu koko liikenne ja juuri se systeemi, jonka olin oppinut tuntemaan. Katselin hetken väkeä, joka lunasti lippunsa katsomoon (lähinnä täti-ihmisiä). Onneksi luonto kutsui pikkuveljeä (en tarkoita Pekkaa), niin menin helpotukselle ja oluelle lähikapakkaan, jossa oli televisio auki. Hämmästyin, kun sieltä ei tullutkaan jalkapalloa, vaan suora lähetys Canaria Carnevaleista. Olin vielä menossa tapahtumaan, mutta kun hetken seurasin tylsääkin tylsempää seitsemänkymppisen (taatusti kova poika paikallisesti) miehen juontoa tyydyin osaani ja tilasin toisen canjan telkkarin ääressä, aitiopaikalla, parinsadan metrin päässä näyttämöstä. Lämpimässä ravintolassa minua säälitti kuvankauniiden kuningatar- ehdokkaiden olosuhteet. Toivottavasti heidän tuoliensa alla oli lämmitin. Tytöt kun istuivat esittelykierroksen jälkeen tunnin ajan näyttämöllä kylmässä ja täällä kun on kaiken lisäksi riehumassa flunssa-aalto. Tämän päivän tilaisuus päättyi ilotulitukseen, niin kuin täällä pienimmätkin pippalot saavat loppunsa. Lopettelin karnevaali-illan vielä yhdellä ja kävelin vierasvenesatamaan. Matkaa minulla olisi ollut vain kaksi kilometriä, mutta kello kun olikin yli kymmenen, niin tullessani sataman portaiden päähän muistin, että porrassilta poistetaan klo 2200. Kirjoitan myöhemmin Las Palmasin liikenteestä ja varsinkin kevytliikenteestä. Jouduin kulkemaan vierasvenesataman ohi runsaan kilometrin, jotta pääsin sen kirotun kahdeksan kaistaisen moottoritien yli ja ali sekä samat kilometrit takaisin veneelle. Sadattelin tätä autoajatusmaailmaa. Olin varustautunut talvitakilla (niin kuin täällä kaikki pitävät nyt jo yllään, kun mittari näyttää alle kahdenkymmenen) ja nyt paitani oli märkä (kylmästä?) hiestä kun pääsin veneelle.

30la 01 2010 Täysikuu teettää yötöitä

Oliko paikallinen flunssa tulossa? Oikein kun yritin, niin yskäsin pari kertaa ja päätin ottaa rommitotin lääkkeeksi. Käynnistin 0045 kannettavan ja aloin tehdä powerpoint esitystä seilauksestani samalla kuunnellen latino-popin parhaita. Puolineljältä, juuri kun olin päässyt Gibralttarille totesin flunssan olevan karkotettu ja painuin nukkumaan kylmän kosteaan pistopunkkaani.

Jatkoin aamulla (1030) kuvaesitystä. Olen ottanut 5300 kuvaa seitsemän kuukauden aikana, joten niissä olisi valtava karsiminen, jotta tulisi edes siedettävä katseluaika. Varokaa vaan kun palaan! Tuuli viuhui edelleen ja näin sain rauhallista työskentelyaikaa veneelläni. Olen kuvitellut, että Kanarialla ehdin tehdä kaikenalaista (tehdä kuvia, piirtää, maalata, jopa lukea ja kirjoittaa, muutakin kuin blogia ), mutta vasta nyt ensimmäisen kerran pääsin kunnolla näihin haasteisiin. Päivän mittaan olen päässyt aina Barcelonaan saapumiseen asti. Sehän oli se tähtikohde ja minun täytyy tehdä siitä erillinen Antoni Gaudi mieletön maailma –esitys.

Valmistin muuten hetki sitten elämäni parhaan pastakastikkeen (ja se ei ole vähän se, vaikka itse kehunkin) ja spagettikin oli täydellisen aldente. Teemu tekee huomenna Raumalla kilpailevan kastikkeen ja varsinainen makukisa alkaa syyskuussa palattuani. – Haasteita on heitelty puolin jos tosinkin Nean välityksellä. Nyt kokkauksen jälkeen kajuutta on mukavan lämmin ja saatan hyvinkin jatkaa tuota powerpointia.

Hyvää Talvseilauksesta toipumista kaikille RPSläisille ja kiitos Valtamerisarvesta - Nyt koen sen ansainneeni.

Gracias y buenas noches!

_

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti