Olin päättänyt lähteä suomalaismiesten kanssa torstain kävelylenkille ja käydä sen jälkeen suihkussa ja palata Suomi-kerholle syömään hernekeittoa ja pannaria. Kuinkas sitten kävikään. Herätys klo 0800, kevyt saksalainen lappupesu ja sitten aloitin aamupalan laiton. Lieden liekki paloi hetken ja hiipui tykkänään. Menin kiireesti vaihtamaan kaasupullon. Sama oi tulema, hetken vaatimaton liekki ja sammuminen. Tarkastin oinko sittenkään aukaissut paineenalennus-venttiilin hanaa. Mielestäni kyllä, muttei liekki vaan pysynyt hengissä. Tyydyin siis aamuteen sijasta tuoremehuun ja sämpylään. Kello kävi armotta ja vaikka kuinka sotkin pienellä fillarilla sekavaa reittiä Suomi-kerholle kuulin keppiporukan jo lähteneen. ajattelin itsekseni, että kyllä kai sentään he olivat lähteneet sauvoineen. No kun olin lenkkarein varustautunut tein puolentoista tunnin lenkin Canterasin rantaviivaa noudattaen. Poljin sen jälkeen takasin satamaan ja kävin suihkussa ja lähdin kiireesti takaisin kerholle. Hernekeitto ei ollut vielä aivan valmista, odotellessani luin 7.1.10 Helsingin Sanomat, jossa kerrottiin Suomessa olevan todellinen hiihtokeli. Kävin toimistosta kysymässä virastotalon sijaintia, olisin mielelläni merkinnyt sen karttaani. Matti tietää, muttei Matti ole vielä tullut. Keitto valmistui ja kaikki menivät kiltisti (vai tyhmästi) jonoon, niin minäkin, kuin pelkäsin riittääkö sitä kaikille. Viiden minuutin päästä oli jo melkein lautasen reunassa kiinni, kun olkaani klapattiin ja kerrottiin Matin tulleen. siirryin jonosta ja menin katsomaan paikan toiselta kartalta. Kertoivat kovasti millä bussipysäkillä jään pois. Sanoin meneväni fillarilla ja tietäväni hyvin tuon skeittiradan. Nuorruin taas huomattavasti heidän silmissään. En kylläkään antanut ymmärtää, että käyn skeittaamassa. Menin uudelleen jonon hännille ja odotin maltillisesti. Hernekeitto oli erittäin hyvää ja jälkiruokana räiskäle hillolla maistui sekin. Kupu täytenä oli hyvä mennä rannalle sulattelemaan syötyä. Lämpötila oli korkeimmillaan +29 astetta.
Viideltä polkiessani uuteen vakituiseen ositteeseeni Las Palmasissa tunsin tehneeni jalkatyötä tänään melkoisesti. Residenciaan minun tulee ilmoittaa veneeni sijasta kiinteä laituriosoite: Dársena Deportiva, Jaquin Blanca Torrent s/n, 35005 Las Palmas de Gran Canaria. Vähän minua perusraumalaisena ja suomalaisena kauhistuttaa tämä pysyvän oleskeluluvan hakeminen.
Jk. Menittek helppohon dost otsiko antamas vinkis?
15pe 01 2010 Kaasuvaiva helpotta
Aamulla heräsin taas ranskalaiseen puheeseen. Koko viikon olen saanut saman herätyksen (paitsi eilen) aamulla yhdeksältä. Kahden veneen päässä Immigrantista on tämä fransmaannin vene. Hän soittaa joka aamu kovaäänisesti mastonvalmistajalleen ja kertoo huolensa uuden maston viipymisestä. Heillä on kolmannes rikistä pystyssä. Olivat menettäneet mastonsa vahinkojiipissä tuulen ollessa 16 m/s. Tänään oli luvassa uusi masto. Hyvä niin, jotta laiturirauha palautuu. Aamusuihkun yhteydessä menin kysymään venetarvikeliikkeestä kaasupullon vaihtoa. Seurasimme nuoren engelsmannin kanssa espanjalaisten törkeää etuilua. Pitkän odotuksen jälkeen sain palvelua, kaasupullon vaihto käy huoltoasemalla toisella puolella satamalahtea. Näin olin ajatellut sen olevankin, mutta intouduin katsomaan ja oppimaan etuilutapoja. Poljin huoltoasemalle ja sain täyden vaihtopullon hintaan 12 €. Vaihdoin pullon ja taas liekki lepatti, toisin ei täysillä. Varapullokin tuntuu täydeltä, joten täytyy seurata Kaasulieden toimintaa. Niin siinä kävi, että hetken kaasuvaivaa siedettyään se helpottaa kuin itsestään.
Autoin ranskalaisveneen irti laiturista hakemaan uutta mastoaan huoltolaiturista.
_
Olet kohta Suomi-kerhon kantajäseniä, VARO! Sitä EN halua nähdä kun sauvakävelet Canterasin rantaa suomalaispappojen kanssa ;)
VastaaPoista