Konsertti jatkui ja jatkui. Kuvia onneksi riittää käsiteltäväksi ja olenhan päättänyt tehdä kaikenlaista konetyötä päästyäni Kanariansaarille talvehtimaan. Teneriffalaisia hemmoteltiin latino popin keulanimillä ja kansainvälisillä huipuilla. Jässähdin kuuntelemaan mammuttikonserttia. Uni meni silmästä ja havaitsin konsertin päättyvän 0330. Päätin nukkua mahdollisimman pitkään ja pistin varmuuden vuoksi korvatulpat, jos kuitenkin joku alkaa hioa aamulla. Yhdeksältä heräsin, söin omenan ja kun oli pilvinen päivä päätin aloittaa vesilinjan vahauksen välittömästi. Aurinko tuli liian aikaisin pilvestä ja jouduin varjon puolelle. Vuorottelin telinettä sen mukaan, kun pilvet muodostivat peiton auringolle. Kahdeltatoista koko veneen vahaus oli valmis. Muutkin kehuivat jälkeä. Telakalla on toimintaa ja kahdelta tuotiin vene hyllytettäväksi. Seurasin kiinnostuneeena veneen nostoa ylimmälle hyllylle kolmanteen kerrokseen Tuiman yläpuolelle.
Samalla muistin Maijan ja Pekan sanaleikin Gotland Runtista paluumatkalla. He tekivät veneille nimiä raumankielisistä adjektiiveistä tyyliin Noppi, Keppi, Fiini, jne. Tämä Tuima ei aivan täytä sen sanaleikin i-loppua, mutta menköön, kun sentään on Teneriffalla. Mahtoiko olla samainen paluukeikka, kun ruokailun jälkeen Maija istui mastolla lukemassa ja kuuli kajuutasta Pekan, kokkimme, kuorsaavan antaumuksella. Se ei Maijaa huolettanut, vähän vaan hymyilytti. Kun veneen perästäkin alkoi kuulua syvää nukkumisääntä otti Maija jalat alleen ja tuli sitlooraan, juuri kun havahduin avaintorkuilta. Onneksi vahti pelasi.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti