26to 11 09 Krisse ja Ari tulevat
Torstaina huoltotyöt jatkuivat sekä veneellä, että pyykinpesulla. Kahdeksan kilon koneellisen kustannus: pesu 7,5 € ja kuivaus 6 €. Yritin samalla lähettää blogeja, mutta Sailors Barin langaton ei toiminut. Fransmannit syyttelivät toisiaan verkon valtaamisesta, valitettavasti en saanut kuunnella sitä loppuun saakka kun minun piti palata pyykkitupaan. Selvittelin iltapäivällä hevosenkenkä-pelastusrenkaiden hintoja, Plastimon keltainen muovipussin sisällä vaikutti toimivimmalta ja säänkestävimmältä (125€). Odottelin yhden jälkeen Krissen ja Arin soittoa. Heidän koneensa piti laskeutua 1330. Kolmelta otin taas latautuneen kannettavan reppuuni ja menin Sailors Bariin katsomaan joko langaton toimii tarkastaakseni sähköposteista milloin gastien oikein pitäisi tulla. En enää löytänyt Arin lähettämää mailia. Heikki ja Maila aikoivat asettautua koneinensa ulkopöytään. Kerroin, että sisälläkin yhteys toimii vain suppealla alueella. Samalla huomasin kännykkäni olevan hengetön. Juuri kuin olin lähdössä veneelle soi Heikin kännykkä ja hänen kulmakarvansa nousivat. Heikki näytti minulle, että seisahda. Totesi, että kyllä Kalle tässä on ja ojensi kapulan minulle. Arihan se siellä soitteli. Hetken meni paikantamisessa, mutta ymmärsin heidän olevan oikeassa satamassa laiturin P kohdalla. He olivat tulleet lentokenttäkuljetuksella keskustaan Playa de Alcaravanerasin pysäkille ja kävelleet sieltä oikeaan satamaan viereiseen ravintolaan ottamaan suunnitteluoluet. Olin kulkenut heidän ohitseen mennessäni nettibaariin. Heikki oli aivan ongenkoukkuna: Kuinka joku voi soittaa Kallelle hänen puhelimeensa? Kiirehdin laiturille, jossa tapasin matkalaiset. Kone oli laskeutunut yli 2 tuntia myöhässä, koska ensiksi Hesassa piti viime tipassa täydentää muonavaroja ja toiseksi matkan ajan oli vastainen myrskytuuli (maanopeudesta hävisi koko ajan 10 – 15 %). Kapteeni teki tyylikkäästi välilaskun Faroon ja siipisäiliöihin tankattiin muutamia tonneja kerosiinia. Sitten vaan uudestaan taivaalle ja kohti Las Palmasia. Immigrantissa alkoikin sitten alkoikin aika hyörinä, kun kaikki olisi pitänyt tapahtua välittömästi. Ei mitään tietoa maan mañjana-meiningistä. Yritin toppuuttella heitä kaikin tavoin, varsin vaatimattomin tuloksin. Olivat kengät jalassa menossa ravintolaan jo pari tuntia ennen ovien avaamita. Sain heidät hetkeksi levolle ja tilanne rauhoittui. Olimme sopineet Sirkan ja Iiron kanssa illallisesta Italialaisessa mustan spagetin merkeissä. Puoli yhdeksältä (oppineina edellisestä kerrasta) lähdimme liikkeelle ja saimme hyvän ulkopöydän loistavalla näköalalla. Sirkka ja Iiro lähtivät hotellilleen KasteHelmestä saamillani polkupyörillä. Nautimme rommitotit ja matkalaiset menivät nukkumaan 2200. Jatkoin kirjoittamista 2330 saakka.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti