19pe 06 09 Oostendestä Calaiseen
Herätys klo 0530. Normaalit aamutoimet suihkuineen. Laskeskelin vielä mahdollisuuksia ehtiä Boulogne- sur-Meriin. Virtauksista riippuen se on epätodennäköistä, mutta yrittämisen arvoista.
0745 Oostende-
Huolella valmisteltu irrottautuminen sujui mallikkaasti ja koilasin kaikki rantautumisköydet saman tien. Lepareita irrottaessani moottorin ollessa vapaalla havaitsin, että vene kulki kovaa vauhtia takaperin kohti betoniseinää. Virkeänä astelin rauhallisesti etutäkiltä sitlooraan ja annoin kaasukahvalla eteenpäin komennon. Ei saanut hereillä ollut sakemanni naurunaihetta. Nostin ison reivattuna ennen aallonmurtaja-aukkoa. Satamakapteeni heilutti yksinäisenä Kuninkaallisen jahtiklubinsa terassilta. Reitti kulki aivan rannan tuntumassa, joten aallokkoa oli riittämiin, tuulta alkuun 9 ms S. Tunnin kuluttua lähdin kryssäilemään ja purjehdus sujui hyvin, mitä nyt etenemä oli turhan pieni. Kaikki liikkeellä olijat tulivat vastaan, joten arvelin virtauksen kohta kääntyvän minulle vastaiseksi. Niin tapahtuikin, mutta olin ulompana, eikä tilanne olut kohtalokas. Yhdentoista maissa näin samaan suuntaan etenevän englantilaisen veneen menevän rannan puolella hurjaa vauhtia seileillä ohitseni. Heillä oli tiukempi nousukulma, vaikka minäkin kryssin täysillä. Kiikarilla havaitsin, että musta kolmio oli asetettu paikalleen, kertoneen moottorivoimasta. Lämmitin, eli pohjaanpoltin, eilen alustamani meksikolaisen lihanuudelikattilan. Tuuli tietenkin nousi taas yllättäen yhdeksään metriin. Ruokailu keskeytyi, kun ihmettelin kumppanin liikkeitä, he olivat nousseet melko lähelle ja nyt yhtäkkiä päättivätkin mennä Dunkergueen, siis rannalle? Lopetin hetkeksi syömisen ja heitin vedan ulospäin. Tarkastin sijaintini ja havaitsin suoraan edessä olleen 1,6 metrin matalan. Väistöliikkeeni johti kalastusalueelle ja niin käänsin vartin purjehduksen jälkeen takasin kohti merkitsemääni reittiä. Virhe no 2. Olin aloittanut ruokailuni katsoen kelloa, en merikorttia. Dunkerguesta minulla oli aivan rauniokäsitys, mutta kiikaroituani sitä havaitsin rannalla olevan kapearunkoisia, mallikaita, korkeita ja yhteen rakennettuja taloja. Kaukaa näytti, että kaupungilla oli eri-ikäisistä rakennuskantaa alueittain. Tuuli nousi taas iltapäivällä normaaleihin lukemiin eli 12 metriin sekunnissa ja kääntyi täysvastaiseksi, joten oli pakko laskea purjeet ja jatkaa konevoimin. Aallokko kasvoi tosi kovaksi ja oli täysi työ hakea matalampia aallon pohjia ja välttää rysähdyksiä aallolta alas. Saavutin englantilaisveneen, jolla oli selvästi vaikeuksia ajaa vasta-aaltoon. Calaiseen tuloon liittyy oikaisureitti, jota mietin jo vuosi sitten Matilda veneen siirtopurjehduksella. Nyt ranskalaisvene, joka oli tullut rannempaa näytti aikoinani suunnittelemani oikaisun mahdolliseksi. Kiersimme matalikon kaikki kolme venettä eri etäisyydeltä, muttemme kuitenkaan menneet varsinaiselle reitille. Yhteysaluksia Doverista kulki tiheään ja piti katsoa missä vaiheessa laski purjeensa.
Herätys klo 0530. Normaalit aamutoimet suihkuineen. Laskeskelin vielä mahdollisuuksia ehtiä Boulogne- sur-Meriin. Virtauksista riippuen se on epätodennäköistä, mutta yrittämisen arvoista.
0745 Oostende-
Huolella valmisteltu irrottautuminen sujui mallikkaasti ja koilasin kaikki rantautumisköydet saman tien. Lepareita irrottaessani moottorin ollessa vapaalla havaitsin, että vene kulki kovaa vauhtia takaperin kohti betoniseinää. Virkeänä astelin rauhallisesti etutäkiltä sitlooraan ja annoin kaasukahvalla eteenpäin komennon. Ei saanut hereillä ollut sakemanni naurunaihetta. Nostin ison reivattuna ennen aallonmurtaja-aukkoa. Satamakapteeni heilutti yksinäisenä Kuninkaallisen jahtiklubinsa terassilta. Reitti kulki aivan rannan tuntumassa, joten aallokkoa oli riittämiin, tuulta alkuun 9 ms S. Tunnin kuluttua lähdin kryssäilemään ja purjehdus sujui hyvin, mitä nyt etenemä oli turhan pieni. Kaikki liikkeellä olijat tulivat vastaan, joten arvelin virtauksen kohta kääntyvän minulle vastaiseksi. Niin tapahtuikin, mutta olin ulompana, eikä tilanne olut kohtalokas. Yhdentoista maissa näin samaan suuntaan etenevän englantilaisen veneen menevän rannan puolella hurjaa vauhtia seileillä ohitseni. Heillä oli tiukempi nousukulma, vaikka minäkin kryssin täysillä. Kiikarilla havaitsin, että musta kolmio oli asetettu paikalleen, kertoneen moottorivoimasta. Lämmitin, eli pohjaanpoltin, eilen alustamani meksikolaisen lihanuudelikattilan. Tuuli tietenkin nousi taas yllättäen yhdeksään metriin. Ruokailu keskeytyi, kun ihmettelin kumppanin liikkeitä, he olivat nousseet melko lähelle ja nyt yhtäkkiä päättivätkin mennä Dunkergueen, siis rannalle? Lopetin hetkeksi syömisen ja heitin vedan ulospäin. Tarkastin sijaintini ja havaitsin suoraan edessä olleen 1,6 metrin matalan. Väistöliikkeeni johti kalastusalueelle ja niin käänsin vartin purjehduksen jälkeen takasin kohti merkitsemääni reittiä. Virhe no 2. Olin aloittanut ruokailuni katsoen kelloa, en merikorttia. Dunkerguesta minulla oli aivan rauniokäsitys, mutta kiikaroituani sitä havaitsin rannalla olevan kapearunkoisia, mallikaita, korkeita ja yhteen rakennettuja taloja. Kaukaa näytti, että kaupungilla oli eri-ikäisistä rakennuskantaa alueittain. Tuuli nousi taas iltapäivällä normaaleihin lukemiin eli 12 metriin sekunnissa ja kääntyi täysvastaiseksi, joten oli pakko laskea purjeet ja jatkaa konevoimin. Aallokko kasvoi tosi kovaksi ja oli täysi työ hakea matalampia aallon pohjia ja välttää rysähdyksiä aallolta alas. Saavutin englantilaisveneen, jolla oli selvästi vaikeuksia ajaa vasta-aaltoon. Calaiseen tuloon liittyy oikaisureitti, jota mietin jo vuosi sitten Matilda veneen siirtopurjehduksella. Nyt ranskalaisvene, joka oli tullut rannempaa näytti aikoinani suunnittelemani oikaisun mahdolliseksi. Kiersimme matalikon kaikki kolme venettä eri etäisyydeltä, muttemme kuitenkaan menneet varsinaiselle reitille. Yhteysaluksia Doverista kulki tiheään ja piti katsoa missä vaiheessa laski purjeensa.
-Calaise 1820, log 1156, Oostende - Calaise 51nM
1820 löin hanhen nokan kiinni odotuspojuun. Ilmoitin Nealle olevani taas turvallisesti ainakin satamalahdessa. Tein voileivät ja otin ensimmäisen Juhannusolueni. Odotellessani lähettelin tekstiviestejä, kun nyt en ole saanut lähetettyä blogiani sähköiseen verkkoon. Kahden tunnin odotuksen aikana lahti oli täyttynyt ja kun portti aukeni olin menettänyt neljännen starttisijani viimeiseksi. Kaikki neljätoista venettä menivät edelläni. No se saattoi olla minun onneni, sillä seurasin edellä ajavaa ranskalaisvenettä ja ajoin pistolaituriin sen vierelle. Auttoivat laituriin, kun havaitsivat minun olevan yksin. Kohta havaitsin, että olin tullut purjehdusseuran omille paikoille. Esitin siirtyväni vierasvenepaikoille, mutta veneen kippari ilmoitti, että paikka on vapaa ainakin neljä viikkoa, joten ole siinä. Saatuamme veneet kunnolla kiinni kysyin minne voin maksaa? Fransmanni viittasi elegantisti kädellään ja sanoi minun olevan hänen vieraansa, jos joku kysyy. Kättelimme ja näin olin saanut elämäni ensimmäisen kokemuksen ranskalaisesta vieraanvaraisuudesta. Vaihdoimme kuulumisia ja sain ohjeen lähteä sataman portista 1250. Hetken kuluttua hän antoi vielä minulle koodin suihkuun, joten olin todella etuoikeutetussa asemassa kun astelin siistiytymään satamatoimiston ollessa kiinni. En jaksanut lähteä Calaisen keskustaan syömään, joten hain kaapin pohjalta murkinaa vatsaani. Ilta kului rattoisasti rantautumisrommin ja blogikirjan parissa. Amsterdam ja yksinpurjehduksen alku tuli kirjoitettua. Vaivuin unten maille 0100.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti