20la 06 09 Calaisesta Bologne-sur-Meriin
Viime käynnilläni, vuosi sitten Oceanis 46, Matila-veneen siirtokeikalla Calaisesta jäi mieleen kovin ikävä kuva, joten yritin paikata tätä näkemystä. Aurinko paistoi pilvien välistä ja keskusta näyttikin paremmalta. Ranskalaiset yrittivät auliisti auttaa Match –supermarketin löytämisessä. Viittoilivat vaikkeivät tienneet kohdetta. Kävin komealla kirolla ja kysyin ranskattarelta ohjetta markettiin. Hän, laiha tyypillinen Brigitte Bardon jälkeläinen, ohjasi takaisin keskustorille ja oikealle. Ostokseni tehtyäni palasin veneelle ja lämmitin ranskalaisen äidin valmistaman paellan. Irrottauduin klo 1240 laiturista ja ennätin kerätä köydet ja leparit pois ennen portin aukeamista. Lepareista tosin puuttui taas yksi. Edellisen menetimme Amsterdamiin. (Kaksi leparia kolmessa viikossa tekee 20 leparin menetyksen koko reissun aikana. Löytyisiköhän mistään lepari-sponsoria.) Vähän jännitti oliko ranskalaisystäväni laskenut oikein kynnyksen korkeuden, mutta turhaan, sillä vettä riitti. Neljä venettä lähti samanaikaisesti ulos ja jouduimme hetken odottamaan saapuvaa Doverin lautta. Sen mentyä saimme luvan poistua odotusaltaasta ripeästi. Aallonmurtajan jälkeen nostin ison klo 1310 ja puolen tunnin päästä aukaisin rullukan täysillä. Tuuli veti suuntaan 300, mistä löytyy Englannin Dover. Tällä kertaakaan en tosin sinne mene – ehkä paluumatkalla runsaan vuoden kuluttua. Oikein mukavaa vetoa viiden metrin vastatuuleen, vene liikkui kuuden solmun nopeutta. Plotterissa sininen virtausnuoli kääntyi kahden vendan jälkeen myötäiseksi ja antoi parhaimmillaan kahden ja puolen solmun lisävauhdin. Kaksi tuntia seilattuani shortseissa ja sukitta oli Doverin salmi muuttunut kylmäksi ja aallokko kasvoi. Oli aika taas lisät’ä vaatteita, tosin kolmikerroksisuuteen en palannut. Vastatuuli, vasta-aalto ja myötävirta muodostivat aallot teräviksi ja kun sisääntuloluukku oli auki oli ajattava todella sulavasti. Tuuli kasvoi yhdeksään metriin ja pienensin etupurjetta saadakseni kallistuksen kahteenkymmeneen asteeseen. Hetken tämä piti, mutta tuuli kävi taas kymmenessä ja peräsin oli poikittain. Plotterin mukaan ajaen välttelin yhden metrin matalaa lähestyessäni Boulogne-sur-Merin satamaa. Pitkään harkitsin otanko isopurjeen alas jo ennen satama-allasta. Päädyin ottamaan, kun kartoilla sataman aallonmurtajan sisällä ei ollut selkeää paikkaa. Tästä lähti epäonnistumisien sarja liikkeelle. Terävä aallokko ja yhden luistin irtoaminen isopurjeen mastoliikistä tekivät täysin mahdottomaksi purjeen viikkaamisen puomille. Turvavaljaskin oli tiukassa paikassa jalan ympärillä tai kiersi vinssin takaa. Juuri ajaessani sisään aallonmurtajasta hälytti AIS vaarallisesta kohteesta ja murtajan takana näkyikin plotterissa liikkuvan nopea alus. Kantosiipialus kiihdytti matkaan, ilman AIS laitetta tuo olisi tullut täysin kulman takaa. Satamalahti oli osin matala ja, kun en nähnyt kaiun lukemia, päätin kertaalleen vielä korjata isoa purjetta puomille. Pistin Helmin päälle ja purin ja viikkasin ison puomille. Kulku oli vakaata ja sain näin työn tehtyä tyydyttävästi. Palatessani sitlooraan havaitsin syväyksen olevan vain 1,7 m. Käänsin veneen takasin menosuuntaan. Olin todellakin ajautunut Boulognen uimarannalle, tai ainakin mutaiseen veteen. Hitaasti palasin turvallisille vesille ja kohti vierasvenesatamaa. Vaikeinta yksinpurjehduksessa on rantautuminen ja nytkään en ollut parhaimmillani, vähän puuttui pojasta potkua. Mitään virhettä ei tapahtunut, mutten ollut tyytyväinen toimintaani. Jos muut auttavat olet kuitenkin aluksesi kapteeni puhuvat he mitä tahansa kieltä.
1730 Boulogne-sur-Mer log 1184, seilattu matka 28nM,
Viime käynnilläni, vuosi sitten Oceanis 46, Matila-veneen siirtokeikalla Calaisesta jäi mieleen kovin ikävä kuva, joten yritin paikata tätä näkemystä. Aurinko paistoi pilvien välistä ja keskusta näyttikin paremmalta. Ranskalaiset yrittivät auliisti auttaa Match –supermarketin löytämisessä. Viittoilivat vaikkeivät tienneet kohdetta. Kävin komealla kirolla ja kysyin ranskattarelta ohjetta markettiin. Hän, laiha tyypillinen Brigitte Bardon jälkeläinen, ohjasi takaisin keskustorille ja oikealle. Ostokseni tehtyäni palasin veneelle ja lämmitin ranskalaisen äidin valmistaman paellan. Irrottauduin klo 1240 laiturista ja ennätin kerätä köydet ja leparit pois ennen portin aukeamista. Lepareista tosin puuttui taas yksi. Edellisen menetimme Amsterdamiin. (Kaksi leparia kolmessa viikossa tekee 20 leparin menetyksen koko reissun aikana. Löytyisiköhän mistään lepari-sponsoria.) Vähän jännitti oliko ranskalaisystäväni laskenut oikein kynnyksen korkeuden, mutta turhaan, sillä vettä riitti. Neljä venettä lähti samanaikaisesti ulos ja jouduimme hetken odottamaan saapuvaa Doverin lautta. Sen mentyä saimme luvan poistua odotusaltaasta ripeästi. Aallonmurtajan jälkeen nostin ison klo 1310 ja puolen tunnin päästä aukaisin rullukan täysillä. Tuuli veti suuntaan 300, mistä löytyy Englannin Dover. Tällä kertaakaan en tosin sinne mene – ehkä paluumatkalla runsaan vuoden kuluttua. Oikein mukavaa vetoa viiden metrin vastatuuleen, vene liikkui kuuden solmun nopeutta. Plotterissa sininen virtausnuoli kääntyi kahden vendan jälkeen myötäiseksi ja antoi parhaimmillaan kahden ja puolen solmun lisävauhdin. Kaksi tuntia seilattuani shortseissa ja sukitta oli Doverin salmi muuttunut kylmäksi ja aallokko kasvoi. Oli aika taas lisät’ä vaatteita, tosin kolmikerroksisuuteen en palannut. Vastatuuli, vasta-aalto ja myötävirta muodostivat aallot teräviksi ja kun sisääntuloluukku oli auki oli ajattava todella sulavasti. Tuuli kasvoi yhdeksään metriin ja pienensin etupurjetta saadakseni kallistuksen kahteenkymmeneen asteeseen. Hetken tämä piti, mutta tuuli kävi taas kymmenessä ja peräsin oli poikittain. Plotterin mukaan ajaen välttelin yhden metrin matalaa lähestyessäni Boulogne-sur-Merin satamaa. Pitkään harkitsin otanko isopurjeen alas jo ennen satama-allasta. Päädyin ottamaan, kun kartoilla sataman aallonmurtajan sisällä ei ollut selkeää paikkaa. Tästä lähti epäonnistumisien sarja liikkeelle. Terävä aallokko ja yhden luistin irtoaminen isopurjeen mastoliikistä tekivät täysin mahdottomaksi purjeen viikkaamisen puomille. Turvavaljaskin oli tiukassa paikassa jalan ympärillä tai kiersi vinssin takaa. Juuri ajaessani sisään aallonmurtajasta hälytti AIS vaarallisesta kohteesta ja murtajan takana näkyikin plotterissa liikkuvan nopea alus. Kantosiipialus kiihdytti matkaan, ilman AIS laitetta tuo olisi tullut täysin kulman takaa. Satamalahti oli osin matala ja, kun en nähnyt kaiun lukemia, päätin kertaalleen vielä korjata isoa purjetta puomille. Pistin Helmin päälle ja purin ja viikkasin ison puomille. Kulku oli vakaata ja sain näin työn tehtyä tyydyttävästi. Palatessani sitlooraan havaitsin syväyksen olevan vain 1,7 m. Käänsin veneen takasin menosuuntaan. Olin todellakin ajautunut Boulognen uimarannalle, tai ainakin mutaiseen veteen. Hitaasti palasin turvallisille vesille ja kohti vierasvenesatamaa. Vaikeinta yksinpurjehduksessa on rantautuminen ja nytkään en ollut parhaimmillani, vähän puuttui pojasta potkua. Mitään virhettä ei tapahtunut, mutten ollut tyytyväinen toimintaani. Jos muut auttavat olet kuitenkin aluksesi kapteeni puhuvat he mitä tahansa kieltä.
1730 Boulogne-sur-Mer log 1184, seilattu matka 28nM,
Paikkakunnan nimi antaa odottaa ympäristöstä huomattavan viihtyisää paikkaa. Nyt laskuveden aikaan kaikki näytti rääppäiseltä. Täällä on vedenvaihtelu nyt suurimmillaan ja yli kuuden metrin laskuvesi. Illalla nautin täyden padallisen simpukoita valkoviinin kera. Olo alkoi tuntua paljon paremmalta ja jaksoin kiivetä Boulogne-sur-Merin korkeimmalle paikalle. Sain hyvän käsityksen kaupungista. Vesikin oli noussut illan aikana ja satamakin näytti huomattavasti paremmalta. Kirjoitin taas yhteen saakka näitä blogeja. Nyt olen ajan tasalla. Huomenna kohti Dieppeä, jonne on matkaa53 mailia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti