sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

IMMIGRANTIN TELAKOINTI GUERNSEYSSÄ




26pe 06 09 Alkaa pitkä viikonvaihde kuivilla

Aamuheräämisiä ja varsinaisesti nousimme ylös sängystä 0745. Jugurttiaamupalan nautittuamme Nea lähti kolmen vartin juoksulenkille. Pesin ylirampatun täkin ja kyljet. Suihkussa käynnin ja varsinaisen aamupalan jälkeen aloitimme lähtövalmistelut. Ranskalaisveneeseenkin löytyi sen verran miehistöä, että pääsimme kymmeneltä livahtamaan laiturista pois. He uittivat törkykasansa laiturin kylkeen. Ajoimme huoltoaseman laituriin odottamaan pääsyä nostoon. Tämä ponttonilaituri oli varsinainen kiikkulauta, ohiajavat veneet ja varsinkin nopeakulkuiset kaksirunkolaivat aiheuttivat suurta keikuntaa. Yhdeltätoista ilmestyivät nostajat, yksi kavereista tuli veneeseen ja ajatti meidät kolmen mittapaalun viereen. Toisella lähestymisellä osasin arvioida pois työntävän virran suuruuden, gastit saivat lassottua köydet tolppiin ja pääsimme paaluille. Immigrant sidottiin tiukasti perästä ja keskeltä mastosta kiinni paaluihin. Olimme kelkan päällä, jota vinssattiin ylöspäin. Hetken kuluttua vene seisoi kölillään tiukasti kiinnitettynä kahdella köydellä. Kapusimme alas tikapuita ja kättelimme venetelakan johtajaa Ben Mahya. Hän vetää tätä Boatworks+-nimistä firmaa. Odottelimme puolisen tuntia vahinkotarkastaja Buzz Whiteä. Aloimme selvittää veneen tietoja ja tapahtumaa; päivä, kellonaika, säätila, törmäyspoiju, sen koordinaatit jne. Buzz mittasi kölin pituuden ja kuvasi kölivaurion tarkkaan joka suunnasta. Kun Buzz kiipesi ylös ja astui sisälle totesi hän veneen hienoksi ja sanoi pyytävänsä poikia olemaan varovaisia meisseleineen. Nyt löytyivät poijun koordinaatit mustasta vihosta. Kaikki muutkin tiedot selvisivät, mitä nyt rungolla ei ole numeroa. Luvan saatuaan telakan miehet siirsivät veneen hydraulisesti toimivalle kuljetusalustalle. Saimme palata ylös veneeseen. Seurasimme Melgesien laskua ramppia pitkin mereen. Kaksi autoa oli niin pahoin tiellä, että ihmettelimme järjenkäytön köyhyyttä touhussa. Pienen siirron jälkeen veneen pohja pestiin ja sitä alettiin valmistella tynnyreille jättöä varten. Tässä vaiheessa menimme samaisen rakennuksen toisessa päässä olevaan venetarvikeliikkeeseen, sillä Nea ei voinut katsoa tätä tynnyritouhua. Täältä kummipoikani Jussi osti Muston keltaiset jokapoikahousut vuosi sitten Matildan siirtopurjehduksen yhteydessä. Pitkä kahvitauko keskeytti veneen telakoinnin. Hetken kuluttua näimme kuitenkin liikkeen ikkunasta kuinka Immigrant meni ympäri pienoismallien uittoallasta. Nyt sille löytyi rauhallinen paikka pois laskuluiskan ahtaudesta. Tämän siirron jälkeen kolme työmiestä ja johtaja tööjäsivät venettämme kolme tuntia tynnyreiden ja kiilapuiden varaan. Käyttivät he myös metallista kelkkaa. Tehottomuus tuntuu olevan täällä melko yleistä. Puoli viideltä vene oli kunnolla paikallaan ja saimme luvan nousta kuivilla olevaan alukseemme. Järjestimme ensitöiksemme sähkön, jota meillä Kalmarissa ei ollut, ja näin varmistimme mm. kylmälaitteen toiminnan viikonvaihteen aikana. Teimme jälleen illalla kävelyretken viehättävän kivikaupungin kujilla. Kävimme nauttimassa oluen ja kolan melko hienostuneessa ravintolassa. Guernseyhan on peräti fiini paikka. Sisareni Sirkka viihtyisi täällä, Iirosta en tiedä. Veneelle palattuamme asetuimme sitlooraan, laskuveden aikaan istuimme kaksikymmentä metriä ylempänä kuin mitä veneet olivat vierasvenealtaassa. Kuvasin St Peter Portin iltatunnelmaa. Kirjoittelin blogitekstejä ja menin nukkumaan puolelta öin Maritza mielessäni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti