27la 06 09 Guernseyssa
Aamusuihkujen yhteydessä Nea latasi ensimmäisen koneellisen pyykkiä 2 puntaa koneellinen ja 2 puntaa kuivaus. Lasikuitumies tuli 1030 ja valitteli aiheuttamaansa melua ja pölyä. Poistuimme työmaalta kaupunkiin. Siirryimme katselemaan mallialtaassa pienoispurjeveneen uittoa. Janoon uskaltauduimme Guernsey Yacht Clubin paviljongille. Todella hieno kerhorakennus. Nea osti minulle seuran tummansinisen paidan, jossa mallikas klubimerkki, ja itselleen elämänsä ensimmäisen vyön. Kävimme kirjakaupassa ja paikallisessa pienalkossa. Sieltä löytyi LAMBʹS Navy Rum. Tutustuimme Guernseyn saareen sen ympäri kulkevalla bussilinjalla no 7 hintaan 60 penniä per henki. Kovasti oli tiukka kuri linikassa, ei saanut syödä eikä juoda mitään, tätä valvottiin kameralla. Lisäksi luki, että nuorten on annettava istuinpaikka vanhemmille. Valitettavasti bussi oli niin täysi, että osa matkustajista seisoi käytävällä. Näin toisen puolen maisemat jäivät näkemättä. Palasimme veneelle 1630, jolloin toinen mies oli hiomassa kölinjuuren auki. Päivä on ollut niin lämmin, että olimme hetken istuttuamme sitloorassa aivan puhki. Uuden pilssipumpun asennus ei aivan onnistunut, tulipa harjoiteltua. Siihen tarvitaan liittimiä ja sähkötarvikkeita. Illalla saimme lähetettyä blogitekstiä. Otin kameran
jalustan käyttööni, kun lähdin linnalle.
28su 06 09
jal
Sunnuntaiaamulla Nea lähti kymmenen kilometrin lenkille. Vahasin peräpeilin ja kaikki metalliosat, kiristin tutkamaston harukset ja tein monenlaista huoltotyötä Immigrantilla. Lasikuitumies tuli 1130, me nautimme aamiaisen 1200. Lähdimme taas St Peter Portin katuja mittailemaan. Yritimme päästä tutustumaan Victor Hugon puutarhaan. Löysimme talon, joka nykyisin toimii Ranskan konsulaattina. Kesken etsimisen kävimme paikallisessa Dorset Arms Beer gardenissa. Kyltti lupasi paljon enemmän kuin itse piha, joka oli täysin retuperällä. Juomien jälkeen kiersimme ison korttelin, jossa kaipaamamme puutarha oli, muttemme löytäneet sisäänkäyntiä. Jos oli linja-autossa paljon kieltoja niin ne olivat pientä kun menimme voileiville thaimaalaisen ravintolan terassille. Sisälle ei saanut mennä jalkapallopaidassa tai likaisissa haalareissa. Jos puhuu rumia poistetaan ja saa ainaisen porttikiellon jne. Istuimme taas bussiin ja nyt menimme koko saaren poikki. Ihmettelimme millä nämä ihmiset elävät, mitä he tekevät työkseen. Eivät kaikki voi olla kalastajia ja pankkiireja. Palattuamme veneelle totesimme keulan olevan kunnossa muuten paitsi gelcoat vielä puuttui. Lähetimme vakuutustarkastajalle ennen ja jälkeen -kuvat kölin remontista vuodelta 2005. Varsinaiseksi ateriaksi söimme 2030 pitaleivät kanalla. Katsoimme reittisuunnitelmaa tästä eteenpäin. Nea on valmis seilaamaan suoraan Biskajan yli Espanjan Vigoon, jonne on matkaa reilut 500 mailia. Kunhan vaan päästäisiin lähtemään ja hyvä sitä on meinata kun ollaan kuivalla maalla… Nyt on hyvä nettiyhteys, joten käytämme sähköpostia ja lähetän vielä nämäkin ajantasatekstit blogiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti