perjantai 26. kesäkuuta 2009

RAKKAANI TULEE SATEENVARJOKAUPUNKIIN -CHERBOURGIIN


24ke 06 09 Cherbourg

Heräsi 0730 puhelimen sointiin, Alandian Jörgen Ekebom kysyi kuulumisia ja totesi, että hyvä kun olet päässyt perille. Hän selvittää korjausmahdollisuuksia Cherbourgissa. Nautin aamupalan ja aloitin veneen täyssiivouksen sisältä; imurointi, vuodevaatteiden vaihto, patjojen tuuletus, kaikkien pintojen pyyhkiminen jne. Välillä kävin venetarvikeliikkeistä ostamassa Biskajan lahden merikortin, neljä leparia ja 20 metrin vesiletkun kotelossa liittimineen. Jouduin siirtämään veneen toiseen vierasvenelaituriin, tehdäkseni tilaa kaksikymmentä metriselle veneelle. Englantilaisilla ei selvästikään ollut kommunikointi hallussa ja niin heillä oli suuria vaikeuksia päästä irti sivutuulisesta laiturista. Sama kommunikointihäiriö (ranska-suomi) meinasi aiheuttaa minulle ongelman, kun fransmanni työnsi juuri pahaan aikaan keulan ulos vaikka olin poistumassa tietenkin perä edellä. Sain Immigrantin voimakkaasti ajaen eteen ja sen jälkeen pakilla ulos. Valmistelin rauhassa kiinnittymistä ponttooniaisapaikkaan. Taas virta otti veneen haltuunsa ja vei varmaankin kolmen solmun vauhdilla kohti laituria. Juoksin nopeasti keulasta perään ja löin täydet pakit päälle. Näytti jo siltä, että keulaan tulee uusikin hainkita, mutta viimevaiheessa moottoriteho ja kolmilapa saivat homman haltuun ja törmäys oli ohitettu. Englantilaismies oli vastassa Q-laiturilla. Tuulta oli niin paljon, että auttajia oli hetkessä neljä ja vene saatiin sivutuulessa hyvin kiinni ponttoniin. Viritin vesiletkun käyttökuntoon ja pesin täkin. Suuttimesta sai kunnon paineen ja täkki tuli puhtaaksi. Erityistä huolta kiinnitin suolaveden poistoon köysistä ja navigointilaitteista. Siivottuani sain selville mitä Ranskan Cherbourgissa saa kahdella eurolla. Sillä sai pitkän kymmenen minuutin, lämpimän ja hyväpaineisen suihkun. Iltapäivällä kirjoitin blogiani edellisen päivän murheellisesta törmäämisestä lateraalipoijuun. Kuuden maissa lähdin kaupungille Neaa vastaan. Kävelin ensin tarkistamassa rautatieaseman sijainnin. Kysyttyäni kolmelta ranskalaiselta löysin aseman. Kävin syömässä pizzan merenherkuilla, ehkä liikaa majoneesia. Seuraavaksi löysin ruokakaupan, jossa olimme Pegasuksen (First 50) siirtopurjehduksen yhteydessä käyneet. Pikamarssia painava reppu selässä takaisin vierasvenesatamaan. Nyt kun palasin rautatieasemalle saatoin mitata ajaksi 17 minuuttia. Juna tuli ajallaan 2009 ja Nea oli ainoa väriläiskä siinä porukassa. Muut olivat pukeutuneet lämpimästi, Nea suvisesti. Hän oli Pariisissa myöhästynyt kaksi minuuttia edellisestä junasta. Raahasimme kahta laukkua ei niinkään romanttista reittiä satamaan. Veneelle päästyämme teimme iltapalaksi patonkileivät ja nautimme kotimaisista karamelleista. Saimme netin auki ja vastailimme Alandian Jörgenille. Arvioija Peter Clark oli myös lähettänyt mailin, jossa hän selvitti henkilöitä, joihin olisi oltava yhteydessä. Yhdyshenkilö Cherbourgissa olisi Franck Leclercq (Chantier Naval Chantereyne in Charbourg puh. +33624940498). Korjaaja Neil Desty – Desty Marine (+44 2380457776) tulisi Englannista. Lähetimme sähköpostien luvun jälkeen uudet blogit maailmalle. Iltapesulta palatessamme totesimme cherbourgilaisnuorison kerääntyneen sataman viereiselle valtavalle nurmikentälle piknikille ryyppäämään viinejä. Meno tuntui jo melko vauhdikkaalta ja äänekkäältä. Päätimme herätä aikaisin ja mennä etsimään Franckia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti