11to 06 09 Cuxhavenissa suomalaistapaaminen
Illalla maksaessamme lisävuorokauden totesi parrakas kaveri vieressä, että tuttua murretta. Kyseessä oli sy Meritähden kippari Jari Mattila, joka oli palaamassa Caribialta. Jari oli osallis-tunut ARC seilaukseen ja oli ollut omassa luokassaan kakkonen. Tämän kuulin raumalaiselta Lehtolan pariskunnalta, joka taas oli siirtogasteina Englannista Kustaviin. Kävin tutustumassa Meritähteen, Bavaria 45 –veneeseen. Isoon alukseen mahtuu paljon laitetta ja elektroniikkaa. Kyselin karttoja Biskajalta etelään, mutta Jarikin oli lainakartoilla liikkeellä. Sen sijan syntyi kauppa Iridium satelliittipuhelimesta, jonka totesin olevan hyvä turvaväline varsinkin Biskajan ylitykseen ja Portugalista Madeiralle seilattaessa. Meritähden porukka kävi hakemassa minulta muutaman Itämeren kartan lainaksi. Ennen visiittiä tuli Immigrant siivottua varsin ripeästi. Aivan sama kuin kotona; kutsu yllättäen vieraita ja pikajärjestely on pakollinen ja tehokas. Rommitotien ääressä sain monta hyvää vinkkiä Kanariansaarista. Meritähti on lähdössä huomenna puolelta päivin Kielin kanavalle, josta annoin puuduttavan yksinkertaiset ohjeet. Me yritämme jatkaa matkaa iltapäivällä viiden maissa kohti Amsterdamia, ensimmäinen seisahdus Terschellingissä, josta pääsee IJselmeerin ylemmälle sululle. Tuuli viuhuu tosi vihaisesti vanteissa kun menemme nukkumaan puolilta öin.
Illalla maksaessamme lisävuorokauden totesi parrakas kaveri vieressä, että tuttua murretta. Kyseessä oli sy Meritähden kippari Jari Mattila, joka oli palaamassa Caribialta. Jari oli osallis-tunut ARC seilaukseen ja oli ollut omassa luokassaan kakkonen. Tämän kuulin raumalaiselta Lehtolan pariskunnalta, joka taas oli siirtogasteina Englannista Kustaviin. Kävin tutustumassa Meritähteen, Bavaria 45 –veneeseen. Isoon alukseen mahtuu paljon laitetta ja elektroniikkaa. Kyselin karttoja Biskajalta etelään, mutta Jarikin oli lainakartoilla liikkeellä. Sen sijan syntyi kauppa Iridium satelliittipuhelimesta, jonka totesin olevan hyvä turvaväline varsinkin Biskajan ylitykseen ja Portugalista Madeiralle seilattaessa. Meritähden porukka kävi hakemassa minulta muutaman Itämeren kartan lainaksi. Ennen visiittiä tuli Immigrant siivottua varsin ripeästi. Aivan sama kuin kotona; kutsu yllättäen vieraita ja pikajärjestely on pakollinen ja tehokas. Rommitotien ääressä sain monta hyvää vinkkiä Kanariansaarista. Meritähti on lähdössä huomenna puolelta päivin Kielin kanavalle, josta annoin puuduttavan yksinkertaiset ohjeet. Me yritämme jatkaa matkaa iltapäivällä viiden maissa kohti Amsterdamia, ensimmäinen seisahdus Terschellingissä, josta pääsee IJselmeerin ylemmälle sululle. Tuuli viuhuu tosi vihaisesti vanteissa kun menemme nukkumaan puolilta öin.
12pe 06 09 Cuxhavenin lapskoussi
Jo toinen aamu ilman herätyskelloa. Sade tosin ropisi kattoon aamusella ja antoi rauhatomuutta nukuntaan. Emme saaneet kumpikaan Wilben kanssa selvää mitä Marcus mahtoi puhua unis-saan, onnellinen loppu, kun mies nauroi niin remakasta. Sataman suihkut ovat arvoituksellisia; yhdestä tulee vain kylmää vettä, toisesta taas tulikuumaa. Onneksi paikallistimme normaali-suihkun, missä oli säätömahdollisuuskin olemassa. Jonotimme aina siihen kolmistaan, olihan meillä vain yksi korttikin olemassa. Järjestimme kolmen Suomen lipun juhlavan lippulinnan Meritähden lipuessa ulos satama-altaasta. Tankkasimme tukevasti Wilben tekemän saksa-laisittain valmistettua pyttipannua erilasin makkaroin. Neljältä menimme uloskirjoittautumaan satamakonttoriin. Satamakapteeni viittasi länteen, jonne olimme menossa ja pudisteli päätään. Käski laittaa kaikki luukut umpeen, sillä vettä tulee lentämään. Tuuli puhalsi kymmenen sekunttimetrin paikkeilla, puuskissa kaksitoista kun teimme isoon kakkosreivin. Kuin varoi-tukseksi puuskassa mittari näytti viittätoista metriä ja tuuli olisi alkutaipaleella täysin päin näköä. Kippari teki päätöksen ja odotamme vielä huomiseen. Luvassa on kahden ennusteen mukaan kevenevää keliä. Gastit lupasivat seilata vaikka suoraan IJmuideen huomisella lähdöllä. Hyppäsimme punaisten vuokrapyörien selkään ja annoimme viuhuvan tuulen painaa meidät keskustaan. Yllättävä saksalasikaupunki tämä Cuxhaven on, kun oluttupaa joutui oikein etsi-mään. Wilbe soitteli kotiin kuulumisia ja sai kuulla varmistuksen, että toinen koira oli hankittu huusolliin. Ymmärsimme sivukorvalla, että sille keksittiin jo nimeä; lyhyt kaksitavuinen sen olla pitää, siitä olivat Leena ja Wilbe yhtä mieltä. Kalle totesi nopeasti, että Cux olisi oiva nimi, kun Wilbe ei päässyt hakutilanteeseen mukaan, niin nimi olisi muistutus tästä turvasatamasta. Näin me päätimme kohottaen kolpakkoa Cuxille. Leenan sai kuulla kohta nimiehdotuksen. Saas nähdä kuinka nimen käy, valitettavasti kippari ei pääse kummisetänä kastetilaisuuteen. Fillaroimme ruokatarviketäydennykseen supermarkettiin, mietimme kahden vuorokauden listaa. Illallis-paikaksi olimme valinneet satamakapakka henkisen ravintolan. Sen ruokalistalla oli merimiehen lapskoussia ja päätimme kokeilla sitä, vertailuksi Rauman merimiesammattikoulun tuotteelle, jonka maku oli hyvänä edelleen mielessämme. Paikallinen Merimiehen lapskoussilautanen täytti sinänsä täydellisen perinneruoan piirteet. Siitä löytyi silliä, punajuurta, maustekurkkua, oli jopa vihanneksia. Toisen puolen kalanmallisesta lautasesta täytti itse lapskoussi, joka oli peitetty kahdella paistetulla kananmunalla. Liha oli hakkelusta, muusi löysää, kun siihen oli valmiiksi sekoitettu voisulaa ja paljon. Edelleen raumalainen lapskoussi on maailman parasta. Paluu satamaan, vatsa täynnä, tiukkaan vastatuuleen olikin melkoinen ponnistus. Aamulla on aikainen herätys, lähdemme aamukuudelta korkeanveden aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti