08ti 06 08 Rostockista Kieliin
Kalle heräsi sateen ropinaan 0427, kattoi pöydän ja keitteli vedet valmiiksi. Ajatuksen ruokailla ajon aikana ulkona torjui sade. Marcus kävi palauttamassa avaimen satamatoimistoon. Otimme Immigrantin irti laiturista klo 0523 ja aloitimme matkapäivän, josta sääennusteen mukaan muodostuisi moottoriajoa koko matkalle. Wilbe sai vapautuksen ja painui pehkuihin. Viidenkymmenen minuutin ajon jälkeen pääsimme ulos Rostockin satamasta vapaaseen veteen. Teimme hetken kuluttua Autohelmen kalibroinnin ajaen kaksi täyttä kierrosta neljän minuutin aikana. Helmen kompassi löysi oikean suuntansa, eikä valehdellut enää yhdeksääkymmentä astetta.
Ohjailuherkkyys- ja ruorivoimasäätöjenkään jälkeen Helmi ei kykene pitämään suoraa suuntaansa.
Tuuli nousi ennusteista huolimatta ja tälläsimme täyden purjekerran mastoon. He4tken kuluttua pienensimme keulapurjetta kolmosen väärtiksi. Aurinkokin paistoi, joten mikäs oli tehdä matkaa. Nyt on paljon venettä liikkeellä ja kun kaikki sumputtuvat Fehmarnin sillan alitukseen, niin saimme muutaman kirikepin seuraksemme. Immigrant pärjää hyvin vaikka uikin syvällä, raskaassa varustelussa. Onhan veneessä pelastuslautta, siihen vuorokauden lisäpakkaus, kumivene, siihen moottori, eikä Salon Risen lainaama sataanevarjolaaha-ankkurikkaan ole kovin kevyt. Lisäksi veneessä on Kallen runsaan vuoden henkilökohtainen varustus merikortteineen. Sillan alitus klo 1300. Tuuli temppuilee sillan alla ja moinaa hetken kuluttua tykkänään, kiskomme rullukan sisälle ja jatkamme moottoriavusteisena kohti Kieliä. Pahaa enteilevät pilvimassat vyöryvät ylitsemme, mutteivät nosta tuulta. Saksalainen merivoimien alus seurasi kulkuamme ja tuli hetken kuluttua (1420) luoksemme ja pyysi ottamaan yhteyttä kanavalla van sierrou vai sierrou van. Kanavalla kymmenen he ilmoittivat edessä olevan ampuma-alueen ja antoivat meille uudet reittipisteet: keltainen poiju no 9, josta kohti keltaista poijua no 3 noin 5 mailia. Paperikartoillamme oli juuri nyt aukko, hetken etsiskelyn jälkeen plotterilta löytyivät esitetyt poijut. Jouduimme poikkeamaan reitiltämme kolmisenkymmentä astetta. Tuuli virkosi jälleen ja puhalsi nyt pohjoisesta, täysin toiselta kantilta kuin aamupäivällä. Tiedä nyt sitten näistä tuuliennusteista, kun piti tuulla 2-4ms ja nyt puhalsi kymmentä, puuskissa kahtatoista metriä sekunnissa. Ammunta-alueella näkyi savua. Läntiset suoja-alukset lähtivät liikkeelle klo 15 tienoissa. Palasimme pikkuhiljaa omalle reittipistesuunnalle. Wilbe lämmitti lasagnet ja valitsi oivasti suomalaisen oluen ruokajuomaksi. 1750 laskimme purjeet alas tuulen moinattua. ETAn mukaisesti saavuimme Kielin Sail Clubin edessä olevaan vierasvenesatamaan 1942. Paikoitimme veneen perätolppien väliin viereiseen altaaseen, mihin Kalle kipparoi siirtopurjehduksella, Beneteau Oceanis 46, Matildan vajaat vuosi sitten.
Kiel- 1950 log 690,5 / 83,8 nM 14,45h, josta moottorilla 7,4h.
Satamakonttori oli mennyt kiinni jo klo 1730, joten jäimme ilman raikastavia suihkuja. Saapumisrommitotien ja aluksen selvittelyn jälkeen lähdimme tutustumaan Kieliin ja varsinkin etsimään sen keskustaa ja pääpostia, mistä Kallen pitäisi huomenna hakea Poste Restante paketti. Muutaman kieliharjoittelun jälkeen osuimme kuvittelemaamme paikkaan. Posti aukeaa aamulla yhdeksältä. Iloinen puheensorina johdatteli meidät Kieler Brauereiniin syömään sianlihaa ja nauttimaan olutta. Huomasimme kohta olevamme täysi lehdellä soittajia oluen juonnissa. naapuripöytään kannettiin viiden litran tuoppeja ja porukka joi sitä kimppaan. Maksumieheksi joutui tuopin tyhjentäjää edeltänyt henkilö. Loppusiemaukset olivat melkoisia. Viiden litran panimo-olut maksoi 12,5 € ja kymmenen litranen 30 €. Paluumatkalla ohitimme hillitysti houkutukset Kielin punaisten lyhtyjen korttelissa. Jutustelua ja vieläkin ihmettelyä saksalaisten suuresta olutvetoisuudesta.
Kalle heräsi sateen ropinaan 0427, kattoi pöydän ja keitteli vedet valmiiksi. Ajatuksen ruokailla ajon aikana ulkona torjui sade. Marcus kävi palauttamassa avaimen satamatoimistoon. Otimme Immigrantin irti laiturista klo 0523 ja aloitimme matkapäivän, josta sääennusteen mukaan muodostuisi moottoriajoa koko matkalle. Wilbe sai vapautuksen ja painui pehkuihin. Viidenkymmenen minuutin ajon jälkeen pääsimme ulos Rostockin satamasta vapaaseen veteen. Teimme hetken kuluttua Autohelmen kalibroinnin ajaen kaksi täyttä kierrosta neljän minuutin aikana. Helmen kompassi löysi oikean suuntansa, eikä valehdellut enää yhdeksääkymmentä astetta.
Ohjailuherkkyys- ja ruorivoimasäätöjenkään jälkeen Helmi ei kykene pitämään suoraa suuntaansa.
Tuuli nousi ennusteista huolimatta ja tälläsimme täyden purjekerran mastoon. He4tken kuluttua pienensimme keulapurjetta kolmosen väärtiksi. Aurinkokin paistoi, joten mikäs oli tehdä matkaa. Nyt on paljon venettä liikkeellä ja kun kaikki sumputtuvat Fehmarnin sillan alitukseen, niin saimme muutaman kirikepin seuraksemme. Immigrant pärjää hyvin vaikka uikin syvällä, raskaassa varustelussa. Onhan veneessä pelastuslautta, siihen vuorokauden lisäpakkaus, kumivene, siihen moottori, eikä Salon Risen lainaama sataanevarjolaaha-ankkurikkaan ole kovin kevyt. Lisäksi veneessä on Kallen runsaan vuoden henkilökohtainen varustus merikortteineen. Sillan alitus klo 1300. Tuuli temppuilee sillan alla ja moinaa hetken kuluttua tykkänään, kiskomme rullukan sisälle ja jatkamme moottoriavusteisena kohti Kieliä. Pahaa enteilevät pilvimassat vyöryvät ylitsemme, mutteivät nosta tuulta. Saksalainen merivoimien alus seurasi kulkuamme ja tuli hetken kuluttua (1420) luoksemme ja pyysi ottamaan yhteyttä kanavalla van sierrou vai sierrou van. Kanavalla kymmenen he ilmoittivat edessä olevan ampuma-alueen ja antoivat meille uudet reittipisteet: keltainen poiju no 9, josta kohti keltaista poijua no 3 noin 5 mailia. Paperikartoillamme oli juuri nyt aukko, hetken etsiskelyn jälkeen plotterilta löytyivät esitetyt poijut. Jouduimme poikkeamaan reitiltämme kolmisenkymmentä astetta. Tuuli virkosi jälleen ja puhalsi nyt pohjoisesta, täysin toiselta kantilta kuin aamupäivällä. Tiedä nyt sitten näistä tuuliennusteista, kun piti tuulla 2-4ms ja nyt puhalsi kymmentä, puuskissa kahtatoista metriä sekunnissa. Ammunta-alueella näkyi savua. Läntiset suoja-alukset lähtivät liikkeelle klo 15 tienoissa. Palasimme pikkuhiljaa omalle reittipistesuunnalle. Wilbe lämmitti lasagnet ja valitsi oivasti suomalaisen oluen ruokajuomaksi. 1750 laskimme purjeet alas tuulen moinattua. ETAn mukaisesti saavuimme Kielin Sail Clubin edessä olevaan vierasvenesatamaan 1942. Paikoitimme veneen perätolppien väliin viereiseen altaaseen, mihin Kalle kipparoi siirtopurjehduksella, Beneteau Oceanis 46, Matildan vajaat vuosi sitten.
Kiel- 1950 log 690,5 / 83,8 nM 14,45h, josta moottorilla 7,4h.
Satamakonttori oli mennyt kiinni jo klo 1730, joten jäimme ilman raikastavia suihkuja. Saapumisrommitotien ja aluksen selvittelyn jälkeen lähdimme tutustumaan Kieliin ja varsinkin etsimään sen keskustaa ja pääpostia, mistä Kallen pitäisi huomenna hakea Poste Restante paketti. Muutaman kieliharjoittelun jälkeen osuimme kuvittelemaamme paikkaan. Posti aukeaa aamulla yhdeksältä. Iloinen puheensorina johdatteli meidät Kieler Brauereiniin syömään sianlihaa ja nauttimaan olutta. Huomasimme kohta olevamme täysi lehdellä soittajia oluen juonnissa. naapuripöytään kannettiin viiden litran tuoppeja ja porukka joi sitä kimppaan. Maksumieheksi joutui tuopin tyhjentäjää edeltänyt henkilö. Loppusiemaukset olivat melkoisia. Viiden litran panimo-olut maksoi 12,5 € ja kymmenen litranen 30 €. Paluumatkalla ohitimme hillitysti houkutukset Kielin punaisten lyhtyjen korttelissa. Jutustelua ja vieläkin ihmettelyä saksalaisten suuresta olutvetoisuudesta.
Ps. Jos juttuja joskus tuntuu tulevan harvakseltaan jiohtuu se siitä, ettei iltamyöhällä saa nettiyheyteen vaadittavaa korttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti