ti09 06 09 Kiel ja sen kanava
Herätys 0730, aamupalan jälkeen lähtiessämme Wilben kanssa keskustaan kävimme maksamassa satamamaksun ja suihku (16 + 3x 0,50 €). Marcus pääsi siis suihkuun heti tuhkakupin, lue sitlooran, pesun jälkeen. Marssimme eilen löytämämme keskustan oletetulle pääpostiasemalle. Siellä miespostivirkailijan silmät pyörivät kuin flipperin yläpyörät, eikä ollut kuullutkaan Poste Restante -lähetyksistä. Molemmille noutajille tuli hiki puseroon; onko se näin vaikeaa? Saimme uuden ositteen pääpostille ja nyt näimme todellisen Kielin keskustan. Komea se oli ja siisti, miessiivoojat jynssäsivät paikkoja koko ajan edustavammiksi Kieler Wochea varten. Kahden lisäopastuksen kautta osuimme melkein oikeaan, kun taas meiltä loppui usko. Kävimme vahvistamassa sitä Tourist Infossa. Asiallisen näköisen virkailijattaren ilme ilostui, jossei suorastaan huvittunut, kun hän saattoi kertoa pääpostin olevan seuraava ovi vasemmalle. Todellakin se oli aivan nurkan takana. Nyt homma sujui mallikkaasti ja kippari sai kevyen tuulipuseronsa (toistaiseksi sillä ei olisi ollut käyttöäkään) ja leivänpaahtimen sekä juustohöylän. Elintarvikkeiden löytäminen ei ollut aivan yksinkertaista, mutta saimme tarvitsemamme. Nopeat suihkut palattuamme satamaan. Sateessa irti laiturista klo 1110. Kielin kanavan Alttes Kanalin suulla odottelua ja Steinlagerin, vanhan kaksimastoisen Whitbred -veneen, kuvaamista. Klo 13 pääsimme sulusta läpi, kaikkien kippareiden käytyä maksamassa 18 euron kanavamaksun. Sateenharma kanava on entistä turhauttavampi, nyt jo kolmannen kerran vuoden sisällä ajettuna. Kirjoittelin blogitekstiä poikien ajaessa. Wilbe teki Spagheti Napoletana ala Kielkanal. Nautimme sen lämpimänä ajaessamme kuuden solmun nopeudella viidenkymmenen mailin matkaa. Vuosi sitten bongasin kanavamatkalla 7 eri petolintulaijia yhteensä 73 petoa, uusina elämänpinnona haarahaukka ja isohaarahaukka. Nyt näkyi vaivaiset kaksi petoa koko matkalla. Olin mielessäni niin hehkuttanut ajatuksella istua mastolla ja rastittaa vihkoon eri lajien määriä. Kerroin nähneeni viime vuonna molemmilla kanaaliajoilla intianhanhen ja siinä samassa se istui tolpan päässä tunnistettavasti. Kymmentuntisen ajorupeaman päätteeksi suuntasimme Brunsbüttelin vierasvenesatamassa saksalaisveneen kyljelle. Tiukan oloinen matami vaati meitä siirtymään sulun tuloseinälle vapaalle paikalle. Kippari tiesi sen erittäin rauhattomaksi,laivojen potkurivirtausten vuoksi. Irrotimme ilman maailmansotaa ja löysimmekin suomalaisveneen aivan altaan perältä rauhallisimmalta paikalta. Menimme sen vierelleen. Vene seilasi HSK:n lipun alla ja kippari oli tuomassa sitä Kroatiasta. Aikovat mennä aamu kahdeksalta tankille ja se sopi meille oikein hyvin. Brunsbüttelin sulun vieressä oleva satama on kovin äänekäs ja rauhaton paikka. Unet eivät olleet kovinkaan rauhallisia ja sade alkoi taas ropista 0420.
Herätys 0730, aamupalan jälkeen lähtiessämme Wilben kanssa keskustaan kävimme maksamassa satamamaksun ja suihku (16 + 3x 0,50 €). Marcus pääsi siis suihkuun heti tuhkakupin, lue sitlooran, pesun jälkeen. Marssimme eilen löytämämme keskustan oletetulle pääpostiasemalle. Siellä miespostivirkailijan silmät pyörivät kuin flipperin yläpyörät, eikä ollut kuullutkaan Poste Restante -lähetyksistä. Molemmille noutajille tuli hiki puseroon; onko se näin vaikeaa? Saimme uuden ositteen pääpostille ja nyt näimme todellisen Kielin keskustan. Komea se oli ja siisti, miessiivoojat jynssäsivät paikkoja koko ajan edustavammiksi Kieler Wochea varten. Kahden lisäopastuksen kautta osuimme melkein oikeaan, kun taas meiltä loppui usko. Kävimme vahvistamassa sitä Tourist Infossa. Asiallisen näköisen virkailijattaren ilme ilostui, jossei suorastaan huvittunut, kun hän saattoi kertoa pääpostin olevan seuraava ovi vasemmalle. Todellakin se oli aivan nurkan takana. Nyt homma sujui mallikkaasti ja kippari sai kevyen tuulipuseronsa (toistaiseksi sillä ei olisi ollut käyttöäkään) ja leivänpaahtimen sekä juustohöylän. Elintarvikkeiden löytäminen ei ollut aivan yksinkertaista, mutta saimme tarvitsemamme. Nopeat suihkut palattuamme satamaan. Sateessa irti laiturista klo 1110. Kielin kanavan Alttes Kanalin suulla odottelua ja Steinlagerin, vanhan kaksimastoisen Whitbred -veneen, kuvaamista. Klo 13 pääsimme sulusta läpi, kaikkien kippareiden käytyä maksamassa 18 euron kanavamaksun. Sateenharma kanava on entistä turhauttavampi, nyt jo kolmannen kerran vuoden sisällä ajettuna. Kirjoittelin blogitekstiä poikien ajaessa. Wilbe teki Spagheti Napoletana ala Kielkanal. Nautimme sen lämpimänä ajaessamme kuuden solmun nopeudella viidenkymmenen mailin matkaa. Vuosi sitten bongasin kanavamatkalla 7 eri petolintulaijia yhteensä 73 petoa, uusina elämänpinnona haarahaukka ja isohaarahaukka. Nyt näkyi vaivaiset kaksi petoa koko matkalla. Olin mielessäni niin hehkuttanut ajatuksella istua mastolla ja rastittaa vihkoon eri lajien määriä. Kerroin nähneeni viime vuonna molemmilla kanaaliajoilla intianhanhen ja siinä samassa se istui tolpan päässä tunnistettavasti. Kymmentuntisen ajorupeaman päätteeksi suuntasimme Brunsbüttelin vierasvenesatamassa saksalaisveneen kyljelle. Tiukan oloinen matami vaati meitä siirtymään sulun tuloseinälle vapaalle paikalle. Kippari tiesi sen erittäin rauhattomaksi,laivojen potkurivirtausten vuoksi. Irrotimme ilman maailmansotaa ja löysimmekin suomalaisveneen aivan altaan perältä rauhallisimmalta paikalta. Menimme sen vierelleen. Vene seilasi HSK:n lipun alla ja kippari oli tuomassa sitä Kroatiasta. Aikovat mennä aamu kahdeksalta tankille ja se sopi meille oikein hyvin. Brunsbüttelin sulun vieressä oleva satama on kovin äänekäs ja rauhaton paikka. Unet eivät olleet kovinkaan rauhallisia ja sade alkoi taas ropista 0420.
Niin näkyy RPS:n lippu vaihtuneen ensimmäistä kertaa Immigrantin perässä Suomen lippuun! Tänään vietetään Immin päivää, valitettavan harmaissa merkeissä (ilmeisesti sielläkin!) -- nimipäiväonnittelut siis alukselle!
VastaaPoistaUskomatonta, että ikivanhoissa merenkulkukaupungeissa (kuten Rauma ja Kiel) postivirkailijat eivät tunne käsitystä poste restante -lähetykset!! Mikä siinä muka niin ihmeellistä on? Toivottavasti tulee vielä kevyemmällekin takille käyttöä (ja ennen kaikkea toivottavasti takin saisi jo unohtaa kokonaan...). Nauttikaahan leivänpaahtimesta!