01ti 09 09 Iltatutustuminen Valencian keskustaan
Tiistaina siestan jälkeen kyselin satamatoimistosta Valencian karttaa? -ei ollut, seuraavaksi bussia? -ei ole tietoa mistä lähtee, mistä saisi vuokrata polkupyörän? tarjosivat autoa. Selvitin tarvitsevani pyörän. Kertoivat matkan olevan niin pitkä, että auto olisi parempi vaihtoehto. Pullistin peukalolla auttaen kippariKalle hauistani ja kerroin kaipaavani liikuntaa. Tyttö pyysi toisenkin katsomaan. Hauikseni on sisäpuolelta aivan sinelmillä. Taksi jäi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Se siitä satamamaksun edullisuudesta, kun mennen tullen keskustaan maksaa kympin taksista. Ensimmäisenä iltana tein lähtöä kahdeksalta. Menin ulosajoportin puomille ja liftasin lähtijöiden kyytiin. Kolmas auto tärppäsi ja nuorimies kyyditsi historiallisen keskustan reunalle. Juttua riitti koko ajoajaksi ja lupasin tarjota oluet huomenna, jos satumme törmäämään satamassa. TuristInfo oli kiinni, joten vaeltelin kartatta minulle täysin oudossa kaupungissa. Ensitöikseni etsin itselleni uuden lyhythihaisen kauluspaidan, tämä RPS:n paita kun repsottaa oudosti housujen päällä. ( Eihän sitä ole tarkoitettukaan pidettäväksi muuta kuin helmat housuissa). Aikansa kun kävelee niin osuu mielenkiintoisille paikoille. Valenciassa on paljon kirkkoja ja niiden edessä aukioita, jotka antavat kaupunkirakenteelle voimaa. Varsin syvän vaikutuksen minuun teki historiallisen kaupungin iltaelämä ja valaistus, jota täydensi kirkontornien yllä suurena loistava kuu. Löysin yhden karttataulun ja yritin siihen tutustumisella orjentoitua kaupunkiin. Pieleen meni ja aukio, jota hain oli totaalisesti hukassa tunnin ajan. Jalat väsyneinä luovuin ajatuksesta osua Neitsytaukiolle. Suunnistin kohti historiallisen kaupungin reunaa ja nyt löysin tuon merkittävimmän aukion. Kaikenikäistä väkeä riitti puoleen yöhön, jolloin lähdin taksilla Club Nautico Valenciaan, hintaan 9,50€.
02ke 09 09 Kaupunkikartta löytyy ja uima-altaalla on käyttöä.
Keskiviikon vietin satamassa tehden hankintoja ja vaihtaen hallintalaitteen vaihtajan, niin kuin kirjoitin erikseen siitä. Kaasupullon vaihtokaan ei sujunut aivan yksikertaisesti, sillä tuo ranskalainen sininen pikkupullo ei ole standardia Espanjassa. Sain kuitenkin jätettyä pikkupullon liikkeeseen maksamalla vähän ylimääräistä vaihtorahaa. Nyt minulla on kaksi kolmen kilon pulloa. Seuraavaksi keskityin käsiVHF:n hankintaan. Täältä löytyi kaksi vaihtoehtoa, molemmat merkit minulle tuntemattomia. Ostin 155 euron hintaan Midland Pacific puhelimen. Tämä malli on vedenpitävä ja 30 euroa halvemmalla olisin saanut roiskeveden pitävän mallin. Liikkeessä ollut purjehtija sai minut vakuuttuneeksi laitteen vedenpitävyyden suhteen. Ostoksen tehtyäni meille kehkeytyi pitkä keskustelu ja kun kaveri totesi, että jos on ongelmia niin käänny hänen puoleensa, hän yrittää auttaa. Saman tien valitin kartattomuutta ja hän ohjasi minut oikeaan toimistoon, mistä löytyi kartta ja talvinen tapahtumaesite. Jatkoin uintiharjoittelua, kun kerran on allas käytössäni.
03to 09 09 Koko päivä Valencian keskustassa.
Tämän piti olla remontissa välipäivä, joten pyhitin sen Valenciaan. Tällä kertaa en onnistunut liftin hankinnassa, joten jouduin pyytämään clubin porttivahtia tilaamaan taksin. Annoin osoitteeksi Valencia Port Americas Cup. - Mi Finlandese, Barco Finlandese, Valencia mui bueno keskustelun jälkeen juttu aina kääntyy F1 ja Kimi Räikköseen. Ajoimme loppumatkan pitkin formulakisan lähtösuoraa. Taksikuski valitteli, ettemme pääse ajamaan koko kierrosta, kun kääntösilta on auki ja muutenkin ratavarustuksia puretaan kaiken aikaa.
Kimin vai Heikin jarrujäljillä
Tvstä tutut Americas Cup rakennukset tuli kierrettyä ja kuvattua. Olihan niissä laitureissa jotain samanlaisuutta kuin maanantain satamassa. Veles e Vents rakennuksessa ei enää ollut mitään näyttelyä Americas Cupista, vaikka niin esitteessä luki. Yhden cup-veneen näyn valkoisessa elmukelmussa.
Seuraavat kaksi tuntia vietin pitkääkin pidemmällä hiekkarannalla. Nautin sangrian janojuomana ennen historialliseen keskustaan menoa. Löysi oikean bussin ja kartasta seuraten totesin taas kaupungin suuruuden ja vehreyden. Varsinkin puistovyöhyke, joka menee kaupungin keskustan halki antaa ilmaa suurkaupunkiin. Olen kuvitellut, että kylmä ilma kuluttaa pienakkuja suuresti. Mutta nyt kävikin helteessä niin, että kameran kahdet ja kännykän akut sanoivat sopimuksen irti. Kännykkään saatan joutua hankkimaan uuden akun, täytyy katsoa vielä yksi latauskerta. TuristInfon tyttö ei kiinnostunut kertomaan minulle Americas Cupista eikä paristojen ostopaikasta, kun hänellä oli poikaystävä tai tyttöystävän kanssa puhelu kesken ( olen nähnyt täällä yllättävän paljon tyttöpareja).
Kysyin neljän poliisin ryhmältä pariston ostopaikkaa. Yksi yritti englanniksi, (hyvin ymmärrettävästi se meni) muiden hirnuessa vieressä. Toruin muita sormimerkein asiattomuudesta. Kiitin kädestä ja poistuin kohti aukion toista laitaa ja sitten oikealle, vaikkakin hän näytti oikealle, mutta sanoi vasemmalle. Paristot löytyivät ja saatoin keskittyä iltavalaistun kaupungin kuvaamiseen. Ruokapaikan valinnan suhteen epäonnistuin katkerasti. Neitsytaukiolla tilasin paellan merenherkuin. Tämä oli varmaankin ravintolalle tuottoisin annos; paljon riisiä, joka on kastettu kalaliemessä, pari mustekalan rengasta, pari simpukkaa ja katkarapua. Valurauta astia oli liian pitkään ollut uunissa ja päälliskerros oli korventunut. Paluumatkalla taksilla näin Valencian uudempaa arkkitehtuuria, johon aion tutustua huomenna.
04pe 09 09 Hallintalaite on kunnossa, mutta paljon on vielä näkemättä.
Olin henkisesti valmistautunut siihen, että joudun olemaan / saan olla, remontin pitkittymisen vuoksi, Valenciassa viikonvaihteenkin. Kun homma olikin perjantaina puolelta päivin valmis, en itse ollut vielä valmis lähtemään Valenciasta. Tilasin taksin kahdelta ja annoin osoitteen L´Oceanográfico. Merikeskuksen vierellä on museo- ja näyttelyrakennuksia, jotka olin nähnyt eilen taksista. Totesin ajan olevan hupaa ja jalkojeni väsyneiden ja näin tutustuminen jäi vain kuvaamiseksi ja ulkopuoliseksi kiertämiseksi. Upea kaariaiheinen rakennusketju pyrkimyksenä korkealle, korkeammalle, tähtiin.
Lyhyt pistäytyminen piitsillä ja sieltä Americas cup satamaan. Nyt halusin selvittää mitä maksaa vierasvenepaikka keskustassa. Juan Carlos I Royal Marina on valtaisa jalan kuljettavaksi. Toimisto oli jo kiinni, joten en saanut tämän hetken hintoja selväksi. Onneksi emme ehtineet Saarikon Karin kanssa formulaviikonvaihteeksi tähän satamaan Valenciassa, sillä päivämaksu 12 metriseltä veneeltä olisi ollut 125 euroa päivältä. Koko viikon olisi saanut olla 1000 eurolla. Nyt jalkani sanoivat tykkänään sopimuksen irti. Istahdin komean sataman komeaan vihreällä veralla päällystetylle terassille. Tarjoilijatyttö kysyi olutta tilatessani olenko sataman asiakas? Yes,(tavallaan olikin). Pyysin samalla, että hän tilaisi taksin kymmenen minuutin päästä. Hän nyökkäsi iloisesti. Juotuani oluen ja katseltuani megajahteja kysyin miten sen taksin tulon laita on? Tyttö kysyi macho esimieheltään voiko hän tilata söörille taksin? Ei käy. En ymmärtänyt tylyyttä, olin jo hetken ajatellut, että olutkin kuuluu satamamaksun hintaan. Kaveri pullisteli rintalihaksiaan ja kertoi taksin löytyvän heti Veles e Vents rakennuksen luota. Tarjosin hänelle kännykkääni, jos se siitä on kiinni. Ei onnistunut. Tyttö sentään kirjoitti minulle taksinumerot ja tämäkin oli liikaa esimiehelle. Minulla oli selvästikin väärä paita päälläni (Volvo ei AC), tai en lyönyt läpi megajahdin gastina. Ei auttanut muu kuin kävellä takaisin ihmisten ilmoille. Kävellessäni ihmettelin tämän mammuttitautisen satamarakennelman mahdottomuutta. Se on tehty supertapahtumaa varten, mutta sen kymmenelle ravintolalle ei löydy käyttäjiä näin normaaliin aikaan. Varmaankin F1-kisaviikolla homma on ollut hanskassa, mutta nyt tunsi itsensä pieneksi ja yksinäiseksi näissä suurissa lavasteissa.
Kisaradan purkutöiden vuoksi taksi ei päässyt Americas Cup satamaan, joten taas tuli kaksi kilometriä kävelymittariin. Taksi ajoi kaupallisen sataman läpi selittäen molemmilla porteilla suulaasti ja niin olimme hetkessä Clubin portilla hintaan 7,5 euroa. Valenciasta jää suunnattoman hieno muistikuva ja sata digikuvaa. Tyttäreni Nora on menettänyt sydämensä Barcelonan arkkitehtuurin helmille. Seuraava päätavoitteeni onkin olla viikon kuluttua siellä.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti