KUKKAROVARKAUS JA HYPPÄÄVÄ DELFIINI

24to 09 09 Kukkarovarkaus San Josessa?

Heräsimme gps:n herätysääneen ja käynnistimme aamutoimet aamiaisella. Yritimme vielä kerran yhteyttä nettiin tuloksetta. Päätimme ottaa kannettavan mukaan suihkureissulle ja yrittää kahvilapöydässä löytää langattoman verkon. Tilasimme colan ja veden ja käynnistimme turhaan koneen. Satamatoimistossa käynti osoitti kaikki yrityksemme turhiksi. Yhteys on poikki koko satamaan. Kalle kävi maksamassa juomat ja tuli kukkaroineen pöytään, pakkasi repun ja lähdimme veneelle. Kesken lähtövalmistelun kippari totesi, ettei kukkaroa ole missään ja lähti hakemaan sitä kahvilasta. Ei ollut pöydällä, eikä luihunoloinen baarimikko ollut sitä nähnyt. Hän penkoi roskakorin ja tämä sai Kallen epäileväksi miehen suhteen. Kukkaro on varastettu ja pääepäilty on tuo baarimikko, joka ei puhu sanaakaan englantia. Varmistus satamakonttorista olisiko joku palauttanut ajokortillisen kukkaron sinne. Kommunikointivaikeuksia. Ei löytynyt sieltäkään. Takaisin veneelle tarkistamaan vielä kerran reppu ja laatikko, missä kukkaroita säilytetään. Olisiko se voinut pudota laatikon taakse? Ei tulosta. Lähdimme vielä kaksissa miehin rantakuppilaan ja satamatoimistoon. Kieliongelmaan löytyi ratkaisu sukelluskerhon tytöstä. Hänen ja satamatoimiston naisen kanssa marssimme vielä kerran kahvioon ja tarkistimme, että kaikki ovat ymmärtäneet asian laidan. Rahaa siellä ei ole kuin muutama kymppi, mutta se ajokortti harmittaa, jos sen joutuu hankkimaan uudelleen. Onneksi pankkikortti ja henkilökortti olivat poikkeuksellisesti taskussa. Sovimme satamatoimiston naisen kanssa, että kippari toimittaa täydellisen osoitteen puhelinnumeroineen hänelle. Käyntikortin kanssa kun Kalle lähti satamatoimistoon hihkasi Jussi löytäneensä musta kukkaron mustan pesulaukun sisältä. Olin tilittänyt tuntojani Jussille jo aiemmin, että kun kadotan jotain, niin ensimmäinen epäilys on varkaus (ei siis oma moka). Toistaiseksi kaikki on löytynyt, hyvä niin. Kävin kertomassa kaikille osapuolille onnellisesta löydöstä, kättelin kaikkia erikseen ja pyysin anteeksi aiheuttamaani hämminkiä. Mielenkiintoista oli, että nyt baarimikko puhui englantia.

San Jose, 1130 log 3702 Mh 484,5

Tunnin viivästyksen jälkeen lähdimme tyytyväisinä kukkarovarkauden selviämiseen. Nostimme välittömästi päästyämme altaasta isopurjeen ja avasimme rullukan. Ensimmäinen alus, jonka näimme oli sukellusvene. Tämä kirvoitti kielenkannat suullistamaan (uusi verbi keskustelun vastineeksi, mielestäni todella osuva pulppuavassa puhetilanteessa) Espanjan armeijan uskottavuuden.



Tuulta oli alkuun 4 m/s idästä, taas aurinko paistaa täydeltä terältä ja lämpötila on +28 astetta. Meidän suuntamme oli ensin luoteeseen, joten tuuli tuli takalanteelle. AutoHelmi ohjasi hyvin alle viiden metrin tuulessa ja toimi kolmantena gastina kun 1300 nostimme spinnun ylös. Unelmapurjehdusta spinaakkerilla vakaassa tuulessa, joka parhaimmillaan nousi 7 m/s. 1320 nopeutemme oli 8,9 kn kuuden metrin tuulessa. Seitsemän delfiiniä järjesti meille oikein kunnon näytöksen korkeine hyppyineen ja pariuinteineen. Ne uivat aivan veneen keulan edessä. Jussi onnistui ottamaan blogissa olevan hyppykuvan.



Tuuli kääntyi kaakkoon ja antoi veneelle lisää nopeutta leikkauskulman tullessa paremmaksi. Hetken kuluttua otimme jockey-puomin avuksi. Nopeus nousi parhaimmillaan 9,7 solmuun.



Nyt Välimeri näytti ne toiset purjehdukselliset ominaisuutensa, jota kippari on kaivannut. Syyskuun kovat tuulet eivät olekaan vielä tulleet pysyviksi. Söimme pizzat vielä vakaissa oloissa. Kolmen tunnin spinnuttelun jälkeen tuuli oli kääntynyt liian vastaiseksi, laskimme hetkeksi kurssia mutta jouduimme ottamaan pallokkaan puolen tunnin päästä alas.



Jenni täytenä leikkasimme kohti jo edessä näkyvää Puerto Almerimarin torre controllia. Jussi ajoi kylkikiinnitykseen satamatoimiston laituriin. Nyt löytyivät kuukauden takaiset paperit, eikä tarvinnut täyttää mitään uusia. Ei tarvinnut edes vaihtaa gastin nimeä papereihin. Satamamaksu sähkön kanssa oli 21euroa 11centtiä. Kipparin passi jäi pantiksi suihkuavaimesta ja sähköliittimestä. Jussi pakitti tyylillä laituripaikkaan no 43.

Puerto de Almerimar 1700 log 3739, 37M Mh 485,6 1,1h

Valmistellessamme veneen laiturikuntoon putosi meidän kominapainen sähköadapterimme veteen. Se kellui hetken, mutta painui pohjaan. Kippari lähti hakemaan sellaista venetarvikeliikkeistä toiselta puolelta Almerimarin satamaa. Tämä uusi satama on rakenteeltaan polveileva ja siksi matkaa kertyi melkoisesti ennen kuin liike löytyi. Oikean kokoinen adapterikaapeli löytyi ja samalla Kalle osti tarvikkeet voimavirtapistokkeen muuttamiseksi isosta pieneksi kolminapaiseksi. Jussi värkkäsi toisen pään kuntoon.

Mieliämme ovat askarruttaneet valtavat suolakentät pitkin matkaa vähän ylempänä rannoilla. satunnainen matkailija lähti kummipoikansa kanssa ottamaan asiasta selvää. Mereltä nähtynä lähimmät kentät olivat vain kilometrin päässä rannasta. Nyt kun kävelimme rantabulevardia oikealle paikalle kääntyäksemme kohti vuoria mittakaava muuttui tykkänään toiseksi. Lähimmätkin olivat ainakin kolmen kilometrin päässä. Emme antaneet periksi vaan jatkoimme jo uupunein jaloin taivallusta. Pettymykseksemme näimme lähestyessämme, että kyseessä olikin valtavia muovikatoksia, siis katettuja viljelmiä. Mutta mitä niissä kasvatetaan? Tihrustimme läpi mustan päätyseinäkankaan ja näimme jonkinlaisia köynnöskasvien tukirakennelmia ja vaatimattomia köynnöksiä. Onko kyseessä viinirypäle köynnös? Emme saaneet asiasta selvää. Pitää lähestyä asiaa netin välityksellä.



Kävimme uimassa Välimeressä paluumatkalla suolakentiltä, jotka olivat muuttuneet ei niin romanttisiksi muovin alusviljelmiksi. Seuraavaksi kävimme täydentämässä muonavarantoa ja istahdimme baariin, missä oli ilmainen internet. Saimme lähetettyä kahden päivän blogit ja käytyä sähköpostimme läpi ennen kuin kannattavan akku simahti. Tällä kertaa ravintolan löytäminen ei tuottanut ongelmaa, sillä molemmat olimme panneet merkille pizzerian, missä oli puilla lämmitettävä uuni. Söimme siellä makoisat pizzat. Veneellä Jussin teki vaihtoadapterin loppuun ja Kalle siirsi kuvatiedostoja Jussin muistitikulle. Jussi kevensi kannettavan ohjelmasisältöä nopeuden parantamiseksi (lue hitauden vähentämiseksi). Unta 0130.


-