Aamulla sade ropisi kajuutan katoon ja totesin, ettei se uidessa haittaa ja niin lähdin niukan aamupalan jälkeen altaalle. Sain aivan yksin uida koko kaksi altaan mittaa. Palttuani huomasin uintivalvojatytön värjöttelevän alhaalla sateensuojassa pyyhkeeseen kietoutuneena ( +28 astetta). Päivä oli puolessaan ja päätin pitää luppopäivän; Jos sade loppuu menen Valencian keskustaan tai sitten käyn tutustumassa merikeskukseen. Olin tosi väsynyt kirjoitettuani blogia ja tehdessäni kuvia siihen kolmeen. Ei siis ollut ihme vaikken lähtenytkään päivän mittaan minnekään. Kävin sentään ostamassa astenonaa havaitun vesivuodon korjaustarpeisiin, sillä kapteenin pistopunkkaan vuotaa vettä jalkopäähän. Olin viime yönä sateen alettua niin tavattoman väsynyt ( saamaton ), etten siirtynyt vapaaseen (niitähän löytyy) kuivaan punkkaan vaikka jalat kastuivat. Käyn kai edelleen läpi tätä hallintalaitteen vaihtoa: espanjalaisten kesken sovittu diili, jonka kaikki ymmärsivät, Villajoyosa tilaa osat, Nautic Motor Valencia hoitaa vaihdon ja minun piti seilata paatti Valenciaan ja ilmoittaa vain paikkanumero. Kaikki piti olla täysin selvää, mutta tämä perkeleen Nautic Motor Valencia….
Filmi kelasi tosita näyttöä, missä naapuri veneelle tuotiin omistaja ja vieraat helikopterilla, venekansa ajoi polkupyörillään pitkin laituria, henkilökunta ajoi Vespalla (sekös sattui Vespa -fania) tai golf-kärryillään (ei satu, kiitos kuitenkin kyydistä) pitkillä laitureilla ja minä vain tramppasin jalan pitkän, pitkää, yhä pidempää laituria. Ilmeisesti tällaisiin ajatuksiin nukahdin jalat märkänä, välittämättä siitä, että on kosteaa. Saahan jalat sivuun, jos on kosteaa, jos sataa…. manjana, manjana………..
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti