Olimme keskustelleet satamahenkilökunnan kanssa sunnuntaina ja saaneet luvan Kärcherin, painepesurin, lainaamisesta maanantai aamuna. Aloitimme vesilinjan pesun valmistelun kokeilemalla veneen kallistuista vetämällä spinnun fallilla kahden sormen päästä ja saimme mukavasti kallistusta aikaiseksi. Kun suihkureissun yhteydessä kyselimme painepesuria oli tilanne aivan toinen. Nyt olivat toiset ihmiset paikalla ja he herttaisesti selvittivät, että laite on tarkoitettu vain marinerojen käyttöön. Kerroin Jormalle, että tämä oli tavanomainen tapahtumaketju täällä Espanjassa. Mihinkään sovittuun ei voi luottaa. Palasimme veneelle ja puin sukellushaalarin päälleni, ensimmäistä kertaa oikein tositoimeen. Viritimme työköyden, jota Jorma sääteli tarpeen mukaan. Uhrasimme käytössä jo kulahtaneen astianpesuharjan kylkiviivan pesuun. Leväkasvannainen oli todella piukasti kiinni vesilinjassa. Kahdessa vaiheessa tein pesun puolessa tunnissa. Onneksi neopreenipuku piti minut lämpimänä, vesi oli vain 15 asteista.
Tämän pesuoperaation jälkeen lähdimme Playa de San Lorenzolle lämmittelemään. Jormalla toisin tuli hiki seuratessaan työskentelyäni. Ollakseen maanantai oli rannalla paljon väkeä ja jäi vaikutelma, että he olivat paikallisia. Työttömyys- ja varsinkin naistyöttömyyslukemat ovat korkeat Espanjassa ja tämä voi olla yksi selitys väenpaljouteen. Palatessamme rannalta kävimme Masymas kaupassa bunkraamassa tarpeelliset ruoat ja juomat lounaalle ja huomiseen lähtöön kohti seuraavaa satamaa, noin 30 mailin päässä olevaa Ribadesellaa. Sitloorassa nauttimamme lounas piti sisällään sardiinivoileipiä, juustotarjottimen (Janne älä lue tätä), jolla oli sini- ja valkohomejuustoa, kolmea muuta mietoa juustoa, oliiveja ja marinoituja valkosipulinkynsiä.
Illalla kuljimme Gijónissa pisteeltä pisteelle ja ihailimme iltanäkymiä. Katselimme veneellä kuviani seilausmatkalta pitkälle yöhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti