Lähtiessäni Torre de Herculesille vieläkin ihmettelin miksi viranomaisilla oli niin kiire päästä kyytiini merellä (lue kaupallisessa satamassa), kun aluksemme todellakin olivat lopulta samassa satama-altaassa. Olisivat kävelleet maitse luokseni tai uineet sukellusreppu selässä. Ilmeisesti heillä oli päivän kiintiö vielä kesken ja oli pakko löytää vielä yksi uhri häirittäväksi. Minuahan tuo ei suuremmin haitannut, kun pistin miehet vastavuoroisesti töihin ison laskussa.
Tehtyäni viiden kilometrin kövelyn maailman vanhimmalle toimivalle majakalle poikkesin vielä keskustan suurimpaan kirjakauppaan kysymään Nautical almanakkaa. Ei löytynyt heiltäkään, mutta tyttö kertoi, että kahdenkymmenen minuutin kävelymatkan päässä on liike, joka myy ainoastaan merikirjallisuutta. Siis vielä liki tunnin patikointi? Olen kuitenkin niin monta kilometriä jo trampannut se almanakan perään, että tarkistettava tuokin on, sillä vinkki oli niin varman tuntuinen. Sain pisteen kartalle ja sinne suunnistaessani kirosin taas tätä autoille tehtyä kaupunkirakennetta. Kierrä siinä sitten autoramppeja ylös ja alas. Saavuin pisteelle, mutta rastia vain ei löytynyt. Laajensin hakua ja naapurikorttelissa oli vaatimattoman näköinen kauppa täynnä merikirjallisuutta. Katsoin hyllyt läpi. Ei osunut silmiini Purjehtijan Raamattua. Kysyi toiveikkaana isännältä Reeds Nautical Almanac 2010. Hän hymyili ja katsoi ylähyllylle, kurkotti sinne ja otti pienen opuksen; Reeds Small Craft Almanac. Selasin sitä ja totesin käyttökelpoiseksi. Siinä olivat tämän vuoden veden korkeusvaihtelutaulukot ja virtauskuvat. Maksoin ilolla 29,50 euroa tästä pienestä painoksesta. Tällä sataman osalla, Avenida de Xeneralin varrella, näyttävät olevan kaikki venetarvikeliikkeet. Ostin pienen tuubin SikaFlexiä hallintalaitteen tiivistämiseen. Arvasin, ettei ulkopuolinen saumaus pidä pitkään, silti hyväksyin sen Valenciassa. Seuraavasta rautakaupasta löytyi tuo senkattu (vaan ei kupukantainen) ruuvi kaatoaltaaseen. Päätin syödä ennen liikkeelle lähtöä, sillä en ole aikatauluissa niinkään kiinni, kun menen ankkuriin Careidon lahdelle suojaisaan paikkaan. Kunhan vain ennätän ennen pimeää tuonne 28 mailin päähän. Syödessäni italiansalaattia ja paellaa merenantimin ennätin tutustua pieneen Reedsiin. Siitä ei saa apuja vielä näille Espanjan vesille, mutta Ranskan satamista löytyy kymmenkunta. Jatkan edelleen tuon ison Reedsin tai vastaavan metsästämistä.
Kävin suorittamassa kahden päivän satama-maksun ja palauttamassa avaimen. Jännittyneenä odotin kuinka paljon joudun maksamaan uuden palvelurakennuksen rakentamiskuluista, ensiluokkaisesta suihkusta ja kolmen viinipullon setistä. Olin suorastaan hämmästynyt, kun kaveri esitti 31,96 euron maksulapun. Real Club Nautico La Coruña meni kaikessa vertailussa kärkeen; Hyvät suihkut, joista sai lämmintä vettä oikein säännösteltynä. Siistit vessat, joissa oli paperia. Helpolla toimiva portinlukonavain. Uudet laiturit sormiponttoneineen. Ainoa, mikä ei toiminut olivat sähköt laiturilla ja nekin saatiin kuntoon, kun kävin huomauttamassa asiasta. Ja kaiken lisäksi hyvin toimiva WiFi-nettiyhteys veneeseen.
Täällä olisi voinut olla pidempääkin, sillä A Coruñassa on vielä paljon nähtävää. Tulevat kovat tuulet ja ennen kaikkea korkea aallokko Biskajalla ajavat eteenpäin. Tässä on pari päivää, jolloin voi seilaten lyhentää matkaa kohti seuraavaa sovittua satamaa Gijônia, jonne Jorma tulee 22.5.10. Sinne on matkaa kaikkiaan 165 mailia ja käyttökelpoisia satamia olen tälle välille löytänyt neljä. Ennen lähtöäni kävin vielä hyvästelemässä avuliaat kanadalaiset. He seilaavat 2006 vuoden kalenterille, joten enköhän minäkin pärjää viimevuotisella vielä hetken. He olivat käyneet moottoriasentajan puheilla (eivätkä vain lannistuneet puhelimessa käydystä keskustelusta) ja saaneet lupauksen Yanmarinin luistavan kytkimen korjaamisesta viikon sisällä. Toivotin heille pitkää pinnaa ja hyviä tuulia.
Real Club Nautico La Coruña 1530 log 7374 Mh 835,8
Irtauduin vaivatta, vastaisessa tuulessa, laiturista ja ajoin mailin matkan ulospäin seuraavaan marinaan tankkaamaan. Heinäkuussakin ihmettelimme Karin kanssa mistä sinne oikein pitää ajaa, sillä ulkopuolella olevat aallonmurtajapuomin aiheuttavat epäselvyyttä. Ne ovat todellakin vain aallonmurtajia ja niitä voi ohitella miten vain. Marinero oli suuren sataman ulkokärjessä minua vastassa ja olisi mielellään ohjannut minut laituripaikkaan. Ilmoitin tarvitsevani vain dieseliä ja hän joutui pistämään tossua toisen eteen reippaasti ennättääkseen tankille. Tarjosin liftiä veneellä, muttei kelvannut. Tankkasin varakanisterin (25 l) ja tankkiin 36 litraa, hintaan 1,148 €/l. Tässä automaattimaksussa piti ensin määrittää maksimirahamäärä ja sitten tankata. Automaatti veloitti tankatun mukaan. Lähdin A Coruñasta 1600.
Tein satama-altaassa ajaessani valmistelut purjehdukseen. Ajoin aallonmurtajapuomien ja ison aallonmurtajan välistä suoraan ulos. Taas tuli uhitteleva tullivene vastaan keula pystyssä, tällä kertaa se oli kumivene. Onkohan täällä joku erikoistumiskoulutus, jolla luodaan ammattiin lisää voimaa, espanjalaista miehisyyttä. Saivat onneksi veneensä vaakatasoon ja käännettyä ennen törmäystä. Päästyäni selville vesille tein vartin ajan (1615-1630) ykkösreiviä. Jouduin kuitenkin jatkamaan edelleen koneella likivastaiseen. 1900 sammutin moottorin, mutteivät seilit kyenneet syrjäyttämään vastaan tulevaa aallokkoa, joten siirryin moottoriavusteiseen. Cabo Priorin majakka oli ainoa kuvattava tällä välillä.
Jouduin lisäämään kierroksi aina 2400 kierrokseen saakka, jotta saavutin vasta-aaltoon viiden solmun nopeuden. Pimeä uhmasi kuitenkin rantautumistani. Laskin purjeet 2045 ajettuani Riá de Cedeiran suulle. Soittelin Nealle saapuvani perille tuota pikaa. Hän kertoi, että siellä on paljon poijuja (virtuaalimatkailua). Kalapyssyt saapuivat samanaikaisesti pyydyksiltään ja näyttivät osin tietä satamaan. Ei näihin vieraisiin satamiin olisi mitään asiaa ilman plotteria. Kunnioitan suuresti Göran Schildtin matkoja Daphnellaan. Satamalahdelle päästyäni (2105) tarkastin ns. poijut, jotka olivat mooring-köysien palloja. Päädyin kuitenkin laskemaan ankkurin suojaisaan paikkaan. Koko päivän vaivannut sade nopeutti päätöksentekoa.
Ría de Cedeira, ankkuriin 2125 log 7402 28M Mh 859,5 5,7 / 5,3
Onneksi oli syönyt päivän pääaterian jo A Coruñassa, joten pärjäsin nyt vain iltapalalla ja saapumisrommitotilla. Tarkkailin tunnin ankkurin pitävyyttä ja menin nukkumaan sateen ripistessä kajuutan kattoon.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti