Herätys 0600, söin kaksi annospussillista puuroa ja aamutoimituksen aikaan meinasivat ryynit tulla ylös. Mietin jo voinko lähteä, jos kyseessä todellakin on vatsatauti. Päätin, että vatsa vain ihmetteli puuron määrää ja jatkoin valmistautumista 59 mailin matkaan Portosiniin. Illalla vallinnut tuuli oli tipotiessään ja lähdin pienessä tihkusateessa ja sumussa ajamaan tyyneen keliin.
Bayona, 0658 log 7138 Mh 830,0
Atlantilla tuntuu omituiselta jättää saaria valtameren puolelle, mutta nyt kolmena seuraavana päivänä näin tulee tapahtumaan. Ensimmäiset saaret olivat välittömästi Vigo joen suulla olevat Islas de St Martin ja Islas del Norte. Niille tehdään päiväristeilyjä Vigosta. Jätin siis saaret paapuurin ajaessani pohjoiseen. Saarten ympärillä oli valtavasti pyydyksiä ja kala-alusten aamuliikenne oli parhaillaan käynnissä. Söin matkalla voileivän teellä. Yksinäinen ruokki lähti lentoon veneeni edestä. Muuten lintumaailma muodostui suulista ja merimetsoista. Kahdentoista jälkeen sää selkeni, sade lakkasi ja sumu hälveni pienen tuulenvireen ansiosta. Kolmelta tuulta oli jo 5 m/s ja kun kännyin koilliseen, Ría der Murosiin, pääsin pitkästä aikaa seilaamaan. Avasin rullukan täytenä ja sain sammuttaa moottorin. Hetken kuluttua tuulta oli 8 m/s ja Immigrant kiisi pelkällä etuseilillä avotuuleen 6,5 solmun vauhdilla. Juuri ennen satamaa tuuli kävi yli 10 m/s, niin kuin aina täällä. Rullasin etuseilin pois ja ajoin aallonmurtajasta sisään. Kirjan tietojen mukaan täällä ei ole VHF kanavaa, jolla voisi kutsua, joten katosin sopivan kylkikiinnityslaiturin ja pakitin siihen.
Espanjalasimies riensi apuun nähtyäni aikeen ja kiinnitti kolme köyttäni laituriin. Kiittelin vuolaasti, sillä sivutuuli painoi melkoisella voimalla venettä poispäin ponttonista.
Portosin 1758 log 7287, 59M Mh 8,6 / 10
Kävin ilmoittautumassa satamatoimistossa. Normaalit rutiinit, nyt jopa otettiin taas kopiot papereista. Tyttö totesi, että olet vakuutuspaperin suhteen limiitillä, kun sopimusaika loppuu 28.5.2010. Rauhoittelin häntä, että homma on hallussa ja Nea tuo paperin lentäen Etelä-Ranskaan. No jää siinä viikko paperitonta aikaa ja se on kaiken lisäksi Baskimaalla. Kyselin mahdollisuutta ruokailla vielä illalla. Neito suositteli Nautic Clubin ravintolaa, josta on aivan loistava panoraamanäkymä auringon laskiessa. Suihkun ja skype -puhelun jälkeen meninkin tuukipöytään syömään. Startteriksi söin toistaiseksi reissun parhaan calamares fritos –annoksen. Pääruokana kana oli saanut puolilleen kinkun ja juuston ja koko komeus oli leivitetty. Mustekala vei voiton kanasta. Ei tyttö turhaan kehunut näkymää ravintolasta.
Palailin veneelle 2230 ja notkuin turhan pitkään netissä. Aamulla on taas suhtkoht aikainen lähtöä seuraavaan satamaan, Camariñasiin, ohi pahamaineisen Capo Finisterren.
Jääköhän Portosin ensimmäiseksi satamaksi, jossa en käy tutustumassa kaupunkiin vaan poistun koettuani pelkästään satamapalvelut?
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti