Aamuyön aikana ihmettelin kuinka Immigrantin perä läpsytti ja paukkui. Tulinhan tähän herran hylkäämään satamaan juuri sen pohjoistuulelta suojaavan ominaisuuden vuoksi. Kun yhdeksältä kömmin ylös, nukuttuani melkein kellon ympäri, ihmettelin kuinka olin saanut pidettyä unen silmässä näin pitkään. Ulkona tuuli puhalsi todella lujaa ja kas kummaa etelästä. Vettäkin tuli taivaalta alas kuin Esterin …, anteeksi äitini. Samalla muistin meneillään olevan äitienpäivän. Aamupalan jälkeen ryhdyin tekemään aluksessa sisäsiivousta. Siitä tulikin oikein suursiivous. Siivousinnon olen perinyt äidiltäni. Asiasta toiseen ajautuessani katseeni osui kaatoaltaan poistosiivilään ja siitä vielä alemmaksi. Sehän oli musta kuin ammottava reikä kukkarossa. Ruuvasin siivilän pois ja annoin kunnon käsittelyn teräsaltaalle poistoputkea myöten. Suuressa innossani huuhtelin ilmeisesti myös kiinnitysruuvin (kupukantainen senkattu haponkestävä peltiruuvi) alas kuuden metrin syvyyteen. Tässä vaiheessa palasivat mieleeni ex anoppini suosikkisanat (varmaankin sen jälkeen kun sai minut vävykseen): Tekevälle sattuu. Ensimmäistä kertaa kuulin nämä maagiset sanat, kun pakitin Datsunin portinpuolikkaaseen. Hetken sen jälkeen kun se takakulma oli korjattu vein hänen käytöstä poistetun jääkaappinsa huutokauppakamarille ja siinä vaiheessa rikkoutui Datsunin takavilkku. Se maksoi tuplaten kaapista saamani hinnan. Samalla kun muistelin näitä pidin tuulen ja sateen piiskatessa Immigranttia hiljaisen hetken poismenneiden äitien, isäni, Nean isän, johon en ehtinyt tutustua, ja Simon kunniaksi. Vetää näemmä hiljaiseksi ulkona riehuva myrsky. Hain tuulimittarin (Tacktick) sisälle ja seurasin lukemia siinä siivotessani. Näin tuulen ylittävän 20 m/s.
Siivous eteni kirjahyllyyn (toiseen meripunkkaan) ja esitenippua plaratessani käteeni osuivat matkamessuilta ottamani kolme pyhiinvaelluslehtistä: 1) The English Way; La Coruñasta tai Ferrolista Santiago de Compostelaan. 2) Route of the Sea of Arousa and the River Ulla; mielenkiintoinen veneretki ja lopuksi jalkapatikkaa katedraalille. 3) The Fisterra– Muxía Way; Muxíasta Finisterren kautta kaiken keskipisteeseen Santiago de Compostelaan. Mielenkiintoni naapurisatamaa Muxíaa kohtaan sen kun lisääntyi. En siis turhaan ollut kuvannut sen kirkkoa Santa Maria de Muxíaa ajaessani sen ohi eilen. Päätin ottaa selvää miten sinne pääsee linja-autolla.
Kaikki sisäpinnat pyyhittyäni (en muuten hukannut enkä rikkonut enää mitään) kirjoitin edellisen päivän blogin ja uskaltauduin sen verran ulos, että kävelin nykyiseen nettibaariini, Restaurante Club Nautico de Camariñas. Tuuli sen kun voimistui ja palatessani oli hyvä kun laiturilla pysyin. Naapuriveneeni oli ajautumassa, tuulen käännyttyä länteen, Immigrantin päälle. Se oli vain yhdellä taaksepäin vetävällä springi-köydellä kiinni. Ravintoloitsijan ja yhden skotin kanssa saimme lisäköydet aikaiseksi, vaikka vedimmekin (varsinkin ravintoloitsija) eri suuntiin.
Olimme kaikki kolme kuin uitetut koirat (vaikkei yhtään rakkia näkynytkään ulkona tällä koiranilmalla) tämän pärjäyksen jälkeen. Kelistä huolimatta uskalsin kuitenkin ottaa rommitotin lämmikkeeksi, siis lääkkeeksi. Huomiseksi tuulen pitäisi puolittua, mutta La Coruñan edustalla on korkea, neljän metrin, aallokko. Minulla on siis aikaa huomenna käydä tuossa eksoottisessa Muxían kaupungissa. Näissä ajatuksissa menin äitienpäivän päätteeksi nukkumaan. Ihme kyllä sain unen päästä kiinni, vaikka tuuli, nyt lännestä, yhä viuhuikin mastoissa hurjana.
_
Joo tervetuloa vaan kotiinkin siivoamaan... tai ehkä sulla tuo siivousinto kohdistuu vain ja ainoastaan veneeseen, siinä missä mulla pihan nyppimiseen (ja joskus muinoin tallin siivoamiseen). Kukas sitten kotona siivoais? Tai pesis vaikka auton?
VastaaPoista