Taas aamulla turhanpäiväistä marineron etsiskelyä, jotta saatoin jättää avaimen ja maksaa 22,10 euron maksun. Fasiliteetit olivat hyvät, mitä nyt käytävävalojen kanssa oli kaikilla ongelmia. Kaadoin toisen varakanisterista tankkiin.
Ribadeo, Galicia 1004 log 7467 Mh 868,7
Pääsin vaikeuksitta liikkeelle ja alitin sillan. Olin taas joutunut tuhlaamaan hyvää aamun tyyntä aikaa satamassa, sillä iltapäiväksi on taas luvassa kovaa tuulta ja ennen kaikkea lyhytvälistä aallokkoa. Päästyäni niemenkärjen ohi kiinnittyi katseeni Tapia de Casariegon kirkontorniin. Se oli tavattoman paljon Rauman Pyhän Ristin kirkontornin näköinen. Kiikarilla tarkastellen se ei ollut alkuunkaan kirkon torni, vaan sotaisan näköinen rakennelma, joten en viitsi julkista sitä kuvaa. Sen sijaan paikallinen kalastaja tyrskyissä kulutti monta (ex. ruutua nyt) bittiä sen tilanteen ikuistamiseen.
Söin puolelta päivin, kun vielä saatoin painua välillä kajuuttaan lieden ääreen. 1430 tuuli yltyi yli 10 m/s ja se ylitti välillä 11 m/s. Yllättävän vaihtelevaa oli tuuli iltapäivällä ja viideltä se laski 8 ja 9 metrin välille, puhaltaen kuitenkin välillä kymmenen metrin voimalla. Aallokko seurasi täydellisesti tuulilukemia ja kun katsoi edessä vellovaa merta saattoi päätellä seuraavan tuulilukeman. Cudilleroa lähestyessä näin mielenkiintoisen siltatyömaan. Voiko olla, että kyseessä oli liukuvalutekniikalla jatkuva siltakannen valuu. Voi olla, että se näkyy kuvista paremmin. Kiikarointiin ei tällä osuudella enää ollut mahdollisuutta aallokon vuoksi.
Cudilleron satamassa pitäisi olla kaksi ponttonilaituria ja ankkuripaikkoja. Varsinainen vierasvenesatama se ei ole. Olin melkoisen kylmissäni ja märkänä kun ajoin auringonpaisteiseen satamaan. Keskellä allasta oli saksalaisvene ankkurissa, muut näyttivät olevan moorings-poijuissa. Ne ponttonilaiturit olivat täynnä paikallisten pienveneitä. Seinämuurissa oli kiinni kuusi kalastusalusta. Pyörähdin kerran ympäri ja kuulin vihellyksen ja näin miehen valkoisessa soutuveneessä tulevan kohti. Hän tiedusteli aionko jäädä yöksi ja asettua ankkuriin. Sí, Sí! vastailin ja hän näytti minulle ankkurin laskupaikan. Saksalaisrouva kovasti kailotti ja kehotti siirtämään kauemmaksi. Kysyin elein marinerokselta asian laitaa ja hän näytti, että laske ankkuri siihen. Mies hymyili vinosti sakemannien veneen suuntaan, ei tainnut olla ensimmäinen kerta kun siltä suunnalta oli tullut palautetta. Laskin ankkurin keulasta ja katselin veneen ajautumista kauemmaksi vihollisaluksesta.
Cudillero, Asturias 1933 log 7508,. 41M Mh 878,8 10,1 / 10,1
Marinero pyysi toista ankkuria. Olin matkasta niin väsynyt, etten ollut ajatellut kunnolla ankkuroitumista pieneen satamalahteen. Väitin, ettei minulla ole kakkosankkuria, sillä vara-ankkuri oli sen verran vaikeassa paikassa, ettei sitä viitsi kompata ylös kumiveneen alta kuin hätätapauksessa. Marinero näytti leparia ja kehotti kiinnittymään betoniin. Tein sen vastahakoisesti. Mies tuli auttamaan toimenpiteessä. Näytin hänelle, että nyt oli ylävesi (vene oli sopivasti laiturin tasalla tai niin, että sille pääsee nousemaan) ja kysyin paljonko vesi laskee? Neljä metriä kirjoitti marinero paperiinsa, jonka kautta hän oli ennenkin hoitanut asiointia. Hän piirsi kölin kuvan ja kysyi syvyyttä. Vastasin dos metros. Mies näytti peukulla, että ok ja sanoi Vale. Vartin päästä hän tuli papereineen veneeseen. Nyt olikin aivan vierasta kieltä, ei lainkaan espanjaa. Vanhasta paikkamuistista täytin kaavakkeen. Soitin kotiin Nealle ja meinasin pultata, kun hänen kysymyksensä olivat luokkaa: Eikö kenenkään kylkeen sitten voisi kiinnittyä? Niin kuin en olisi sitä asiaa jo tarkkaan tutkinut pyöriessäni satama-altaassa. Selvä väsymyksen merkki tuo melkein pulttaaminen. Toivotin Nealle hyvää yötä ja aloin valmistaa päivän pääateriaksi pastaa sardiinisimpukoin, siis tätä minun patenttisapuskaani. Sen nautittuani vesi olikin jo laskenut niin, etten enää päässyt kävelemään laiturille tai tuohon tullessani varsin houkuttelevan näköiseen kaupunkiauditorioon. Kävin tunnin välein aina kolmeen saakka löysäämässä köysiä ja sen jälkeen joutui niitä kiristämään.
Siirsin tunnollisesti gepsin herätystä aina tunnilla. Harjaannuin niin, että lopulta ulkona käynti (peiton alta peiton alle)vei alle kaksi minuuttia. Joka kerta heräsi syvästä unesta, joten olin todella väsynyt.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti