Ojalan Lady Sea oli lähtenyt jo ennen kun nousin kahdeksalta ylös. Kävin aamusaunassa ja valmistelin veneen lähtöön, laskin polttoaineen riittävän mainiosti ainakin Turkuun saakka.
Mariehamn, Länsisatama 1042 Log 9799 Mh 1179,8
Nostin isopurjeen Pommernin kyljellä ja avasin rullukan. Loistavaa seilausta kesti valitettavasti vain 20 minuuttia ja tuuli meni puolen päivän levolle. Jouduin koneistamaan Lädskäriin (log 9812), josta sain hyvän purjetuulen Degerbyhyn asti. Päivän ensimmäinen merikotka kaarteli Sommarön päällä, niin kaukana, ettei iänmääritystä pystynyt tekemään. Uskoin näkeväni ainakin seitsemän kotkaa tämän päivän aikana. Olin ajatellut seilata Neitsytsaarille eli ankkuriin Jungfruskärin poukamaan. Toinen merikotkahavainto kello 1520 (Ad) aikuinen isolintu lensi Sandööhön juuri kun olin kääntynyt Bänö-ön reitille. Tämä paikka oli yksi niistä ”varmoista”, jotka olin laskenut niihin seitsemään. Perhonen laskeutui housunpruntille ja häiritsi kotkatarkkailua. Sisäsiivissä oli voimakas väritys: keltaisen valkoinen reunus, vaaleansininen täplitys ja yleisvärinä oli voimakas hehkuva viininpunainen. Mikä perhonen?
Jouduin koneistamaan koko kapean Bänöön reitin tuulen käännyttyä kapean reitin suuntaiseksi. Päästyäni Teilin alapäähän avasin taas rullukan. Tiukalla kryssillä sain mukavan vauhdin kuuden metrin tuulessa. Trimmasin isopurjeen mahdollismman tiukalle ja kuvasin sen alhaalta päin, jotta voin lähettää kuvat Telkolan Timolle North Sailsiin mahdollista muotoleikkausta varten. Ensin kyllä pesetän suolat purjeistani pois. Hyvin ovat purjeet kestäneet neljäntoista kuukauden suuret rasitukset.
Siinä vaiheessa kun olin ottamassa etupurjetta taas sisään, ajaakseni toisen pienen rännin läpi Sälsöhön, totesin turhaan puskevani vasten tuulta. Päätin ottaa Veijon (gasti no 13; Madeira – Tenerife) saunakutsun vastaan ja käänsin kello 1640 Bergskärin nokassa pohjoiseen (log 9829). Loistavaa seilausta kohti Stora Sottungan, Seglingen ja Englingen ohi kohti Bärön nokkaa. Jo maistui taas laulukin (varsinkin kun olin yksin). Soitin Veijolle ja Nealle ja ilmoitin uudesta suunnitelmasta. Yövyn Lappoossa. Nea totesi minun olevan hullu, kun minulle ei vieläkään riitä päivämatkaksi edes yksin seilatessa kuin vähintään 50 mailia. Kertoi samalla toivoneensa, että menohalut pikkuhiljaa tasaantuisivat.
Bärön nokassa otin purjeet alas. Olin jo kerran seilannut saariston yhteysalus Alfågelnin keulan editse, turvallisen ohitusetäisyyden päästä kuitenkin. Toisella kohtaamisella nostin Volvoon maksimitehoon ja totesin Immigantin pohjan puhtaaksi, kun täysillä kierroksilla nopeus nousi 7,6 solmuun. Tietenkin tämä vainooja tuli vielä kerran takaa ja juuri kapeimmassa tikutuksessa Kaldön eteläpuolella. Sen selvitin reippaasti ennen yhteysaluksen tuloa ja käänsin näyttävän selvästi pois väylältä.
Lappo, Ahvenanmaa 2055 Log 9853, 54M Mh 1185,5 ( 5,7 / 10,2)
Kiinnityin Lappoon vierasvenesataman laiturin päähän kyljittäin. Se oli helpoin tapa suorittaa rantautuminen yksinään. Satamavahti tuli saman tien rahastamaan 20 € ja kertoi lisänneensä aikaa kiukaisiin kun oli nähnyt veneeni tulevan. Perkkiön Jouko tuli kuvaamaan maailmanmatkaajan ja vaihtamaan kuulumisia. Absolut 36 -Victoria oli jo kolmatta kesää vedessä muutaman kuivavuoden jälkeen.
Miesten saunassa oli kaksi miestä, jotka heti tunnistin nuotista porilaisiksi. Hekin kysyivät kohta olenko Raumalta, joten turhaan Nea on murehtinut minun kieleni muuttumista yleissoinnilliseksi. Maassa maan tavalla tai maasta pois, kieli ja nuotti muuttuvat paikan mukaan. Olisivat porilaismiehet tarjonneet minulle saunaoluetkin veneellään. Hyvä siinä oli esittää ystävällistä. He olivat kuulleet vesipäivän osuneen juuri tälle päivälle.
Valmistin herkullisen aterian mammas kötbullar -pussillisesta hauduttamalla niitä (lihapullia) hunaja-sipuli- pedillä. Ei olisi ruotsalainen äiti tunnistanut lihapulliensa makua omakseen. Kirjoitin päivän päätteeksi blogitekstiä ja nukahdin sikeään uneen rauhoittuneessa Lappoon satamassa.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti