sunnuntai 1. elokuuta 2010

HANSAAN

28ke 07 2010 Wismariin

Herätyskello soi 0630, valmistelimme itsemme ja aluksemme lähtökuntoon. Ulkona hanhet tekivät paluuta hiekkasärkille. Nyt ei ollut aikaa jäädä niitä ihastelemaan.

Heiligenhafen, ankkurista 0650 Log 9195 Mh 1119,7

Ankkuri nousi hyvin mutaisesta savipohjasta ja se lähti keksillä ja harjalla puhtaaksi. Ajoimme pois lintujensuojelualueen kupeelta. Lähestyimme Fehmarnin siltaa, josta otin taivaalliset kuvat.



Nea pääsi jatkamaan lepäilyä ja jatkoin ajoa Mecklenburgin puhdissa. Aamun tuulettomuus muuttui mukavaksi viiden metrin tuuleksi ja kun oli tarkkaillut sitä vartin verran totesin sen kokolailla pysyväksi. kellon lähestyessä kymmentä nostin ison ja avasin rullukan (0955 log 9211, tuulta 5 m/s). Tietenkin Nea heräsi näihin toimiin ja totesi, että täällä se yksinpurjehtija on lempityössään. Seilasimme puolitoista tuntia matalassa lahdelmassa, väistimme Travemündesta tulevaa kahta lauttaa, muuten oli vain neljä purjevenettä liikenteessä. Kallen mennessä huilaamaan totesi Nea, että viranomaiset liimaantuivat vanaveteemme, tekivät kierroksen veneemme ympäri ja poistuivat kipparin tultua ylös. Laskimme purjeet 1130 tuulen loputtua. Jumppu ilmoitti, että ovat lähteneet Travemündesta. Olimme sopineet treffaavamme Wismarin Westhafenissa.

Mecklenburgin puhdin ylitettyämme kippari yritti toistamiseen mennä huilaamaan. Ei mennyt kuin viisi minuuttia, niin hän havahtui Nean vähennettyä moottorikierroksia. Kalle luuli hänen keskustelevan viranomaisten kanssa, mutta aluksemme takana olikin nuori poika kumiveneellä. Hän oli eksyksissä ja tiedusteli, missähän Poelin saari mahtaa olla. Siinähän se oli vieressä. On ihmeellistä, että Nea ei voi liikkua missään – ei näköjään edes merellä – ilman, että joku tulee kysymään tietä johonkin. Oppaan sädekehä ilmeisesti leijuu hänen päänsä päällä?

Wismar, Westhafen 1455 Log 9237, 42M Mh 1126,3 (6,6 / 8,1)

Juuri kun ajoimme satama-altaaseen, kuin tyhjästä ilmestyi (sääennusteen lupaama) kiukkuinen länsituuli. Satamassa näytti olevan muutamia vapaita paikkoja ja koitimme hakea suojaisinta. Löysimme paikan sormiponttonilaiturin sisäosasta (laituri 2 paikka 4). Kävimme maksamassa Hafen Cafe Kontorissa, missä oli kolme nuorta saksalaisneitoa, joista vain yksi osasi heikosti englantia. Saimme kuitenkin maksettua suihkut ja suihkuavaimen. Emme ymmärtäneet laituripaikan hinnasta mitään. Kai se selviää aikanaan. Yritimme samalla varata paikan Yasmilalle, onnistumatta siinä. Tyttö kyllä sanoi, että ei tänne varmaan niin montaa venettä ole tulossa – eikä ollutkaan.

Nea lähti juosten tutustumaan Wismariin. Tunnin lenkillä hän sai käsityksen mm. ruokakaupan sijainnista.



Pistin Jumpulle tiedon vapaista paikoista ja Salokaarrot tulivatkin kahden tunnin kuluttua saapumisestamme. Yasmilan isopurje putosi alas ihailtavan sutjakkaasti. Nyt me vuorostamme olimme ottamassa vastaan heitä. Kyllä on RPS:llä hyvä palvelu näissä Saksan satamissa.

Vietimme kahden raumalaisveneen miehistöt iltaa rommitotien merkeissä Immigrantissa.



Kävimme Nean kanssa iltakuvauslenkillä maailmanperintökohde Wismarissa, johon tutustumme huomenna tarkemmin.

_

1 kommentti:

  1. Terve Kalle,
    kotirannat taitavat kohta näkyä. On sinulla ollut aikamoinen reissu. Älä nyt viime maileilla aja kiville Rauman edustalla!
    Minäkin olen ollut Wismarissa 1978, sympaattinen pikkukaupunki. Varmaan raumalaiset kauppiaatkin kävivät siellä menneinä vuosisatoina kun saivat sentään Itämerellä purjehtia ennen tapulipakon loppumista.
    Tavataan Raumalla 25.elokuuta. Keräilen tässä kuvia maailmanperintökaupungeista. Soitellaan kortteerista.
    Pekka

    VastaaPoista