maanantai 9. elokuuta 2010

REMONTTI SEILEIN

05to 08 2010 Öjaan

Herätyskännykkä pirisi 0500, annoin Nealle luvan jäädä vuoteeseen ja söin kevyen aamupalan. Irtauduin laiturista tyynessä säässä.

Idö 0626 Log 9595 Mh 1158,0



Seurasin reittipisteitä mutkittelevassa saaristoajossa, jossa joka luodon välistä johti reitti jonnekin. Tunti lähdön jälkeen kehittyi taas aamusumu. Vähäinen tuuli virisi 0730 ja nostin isopurjeen. Totesin kahdeksalta sen vain hakkaavan turhaan, joten laskin sen. Taisi Nea siinä vaiheessa saada tarpeekseen kolmen tunnin väkisinmakaamisesta sekä äänien kuuntelusta ja nousi ylös.

Klo 0815 (57°56,163N 016°56,304E log 9611) aloitimme varsimaisen aamupalan. Menin nukkumaan vahdinvaihdon jälkeen. Nea merkitsi lokikirjaan: Tutkan näytöllä heijastus 0949 veneemme vierellä, sitten se siirtyi taakse. Hän seurasi sitä 1002 asti, mitään ei näkynyt, sitten heijastus hävisi. Alueella merikortissa luki ”varning för bottenaktiviteter”. Oliko sukellusvene käynyt tarkistamassa vierailijan?



Sumu hälveni 1018, log 9624, kunnes taas tuli hetkellinen säkkisumu.

Nea herätti minut 1120, kun tuuli oli taas alkanut puhaltaa. Nostimme purjeet 1127 (log 9632) ja pääsimme purjehtimaan hyvää vauhtia helmin ohjatessa. Saatuamme purjeet vetoon kuulimme oudon äänen perälaatikosta, kuin jokin metallinen työkalu olisi pudonnut lasikuidulle. Katsoin perälaatikkoon, ensin en havainnut pohjalla mitään irtotavaraa, mutta kurkistaessani sitlooran alle näin ohjauslaitteiston vaijeripyörän irronneen. Vene kulki kuitenkin hyvin vakaasti purjeilla ja ohjaus toimi moitteettomasti. Päätin ryhtyä remonttiin purjeilla.



Tyhjensin perätilasta skuuttiköydet, perämoottorin, varapolttoainekanisterit ja happokanisterin. Näin pääsin irrottamaan perämoottoritelinettä, joka oli kuudella pultilla kiinni. Seuraavaksi purin kvardantin ympäriltä suojalevyt ja välilevyn perälaatikon ja alustilan välistä.



Pudonneen vaijeripyörän sain helpolla, mutta siihen kuuluvan akselin löytämistä varten jouduin sukeltamaan pää edellä matalaan tilaan. Otsalampun valossa löysin myös akselin ja toisen katkenneista sokkanauloista. Miljoonalaatikosta etsin sopivat sokkanaulat akselin päihin ja palasin ”mielipaikkaani” (en antanut lievän klaustrofobian tulla päälle), josta Rapakin oli tyytyväinen kun sanoin kiinnittäväni edelliskeväänä pakoputken sinne.



Sain asennettua pyörän ja akselin irrottamatta vaijeria. Sokkanaulojen asentaminen vei jonkin aikaa ja vaati kärsivällisyyttä. Kahden tunnin ja kymmenen purjemailin jälkeen homma oli hoidettu ja kaikki tavarat olivat takaisin paikallaan ja paremmassa järjestyksessä kuin koskaan. Aluksen ohjaustuntuma oli palautunut ennalleen (herkäksi), eikä krahinaa enää kuulunut. Meille jäi arvoitukseksi kaikkien näiden ohjauslaitteiston ongelmien syy-seuraussuhteet. Automaattiohjaushan lakkasi toimimasta jo ennen Brestiä 26.6.

Vaijeripyörän irtoaminen ei olisi voinut tapahtua paremmassa paikassa kuin nyt. Olimme 53 mailin avomeriosuudella ja styyrpuurin halssi ei rasittanut sen (styyrpuurin) puolen ohjausvaijeria. Kaiken lisäksi meri oli lähes aalloton ja tuuli tasaista 4-5 m/s. Saaristossa remontti olisi ollut katastrofi, tai ainakin olisimme joutuneet pysähtymään ankkuriin. Nyt siis kaikki meni hyvin ja peseytymisen jälkeen saatoimme ottaa rauhassa aurinkoa helmin ohjatessa (miltei ääneti).

Tuuli hiipui (2,1 m/s) 1442 nopeutta oli enää 2,6 kn, joten otimme keulapurjeen sisään ja käynnistimme Volvon (log 9646). Kello 1525 Gustaf Dalenin majakka oli suunnassa 331°ja etäisyyttä sille oli 6,7 mailia. Tuuli tuli taas kehiin 4,5 metrin voimalla ja sammutimme moottorin 1530, log 9651. Landsortin valkoinen, punapipoinen majakka tuli näkyviin 1605 suoraan edessä 13 mailin päässä.



Laskimme purjeet 1815 Landsortin edustalla ja päätimme jo toisen peräkkäisen loistavan purjehduspäivän. Sisaralus Wasa 370 eteni rannempaa samaan suuntaan. Ajoimme Öjan lahdelmaan ja katselimme tarkkaan täynnä olevasta satamasta paikkaa. Yksi ystävällinen ruotsalaispurjehtija viittoili meitä ajamaan perille hänen ison veneensä sisäpuolelle, viimeiseen poijupaikkaan Öjan satamassa. Kiittelimme miestä, sillä tuota paikkaa ei olisi kyllä löytynyt ilman hänen apuaan.

Öja, Landsort 1855 Log 9669, 74M Mh 1165,3 (7,3 / 13,5)



Kävin maksamassa laiturimaksun 220 Skr (no kyll stääs sattu, et ko kiälik vaihtu nii usse, ni tlee vikavaluutt, Mnää korjasindua ja siin luk ennne, et eoro) (laituri ja sähkö). Viritin sähkön ja PC:n ja erikoisantennilla sain netin toimimaan. Sillä aikaa kun Nea teki kahdeksan kilometrin lenkin majakalle kävin maksamassa 20 kruunun nettimaksun. Sain suihkujen jälkeen ja syötyämme lähetettyä edellisen päivän seilauksen aikana kirjoittamani blogitekstit. Unta kovin myöhään puolenyön jälkeen. Nyt ei onneksi liplatus eivätkä ohiajavat moottoriveneilijät häirinneet unia.

_

3 kommenttia:

  1. tuota satamamaksua en kyllä usko =)!!

    VastaaPoista
  2. Hej Kalle,

    joko on olo, että olet kotivesillä. Noita seutujahan on nuohottu iät ja ajat?

    Terv ari ja krisse

    VastaaPoista
  3. Jussi, no eipä tainnut ihan tuo valuutta osua kohdalleen... :). Riikintaalereitahan ne...

    VastaaPoista