Herätys 0515, normaalit nopeat aamupalat ja veneen valmistelu lähtöön. Hakiessani sähkökaapelin laiturilta jätin 15 euron arvoisen palvelukortin naapurissa olleen saksalaisveneen kannelle. Olisimme joutuneet siirtämään lähtöämme kahdella tunnilla odotellessamme toimiston aukenemista 0730. Meillä on 82 mailin seilaus edessä, johon varaamme aikaa 16 tuntia.
Stralsund, GER 0545 9331 Mh 1128,1
Nostimme ison ylös samalla kun ihailimme vielä kerran Stralsundin silhuettia aamuauringossa.
Ajoin iso ylhäällä kapeat rännit melkein Rügeniin saakka, olin antanut Nealle kolmen tunnin huilin. Välillä väylä oli niin matala ja kapea, etten uskonut täältä pääsevänikään selkeälle merelle. Onneksi muitakin veneitä oli lähtenyt joukoittain liikkeelle nyt kahdeksan jälkeen ulommista satamista. Saksalaiset ajoivat matalakölisillä moottoripursilla keskellä kapeaa väylää ja pakottivat minut väistämään.
Nea heräsi jouduttuani vähentämään kierroksia ahtaassa paikassa. No näkipä hänkin millaisella peltoon kaivetulla ojalla ajelimme. Avasimme jennin Rügenin saaren kupeella (0945) ajettuamme neljä tuntia koneella, sammutimme koneen ja pääsimme seilaamaan hyvään tuuleen. Loki näytti tässä vaiheessa lukemaa 9355. Kippari pääsi levolle. Tuuli oli takalanteelta, eikä helmi pystynyt ohjaamaan ja aallokko oli voimakkaampi kuin kevyt tuuli. Puolen tunnin päästä tuuli kääntyi kaakkoon ennusteen mukaisesti ja helmi otti ohjat käsiinsä. Kahden reittipisteen väli oli 62 mailia.
Keskellä ulappaa oli ODAS poiju, jonka ohitimme 1,2 mailin päästä kello 1340, tuulta oli 8 m/s ja nopeus 7,9 kn, olimme pienentäneet etupurjeen kakkosjenuaksi. Tässä vaiheessa ohitimme kaukana edessämme olleen veneen, joka jäi nopeasti jälkeemme.
Kello 1540 Bornholmin saari tuli näkyviin, matkaa sinne oli 19 mailia. Tuulta oli riittävästi ja seilaus sujui hyvin, keskityimme lähinnä lukemiseen (Kalle Venelehdestä Aliisan tarinoita ja Nea Carlos Ruiz Zafónin uusinta kirjaa The Angel’s Game). Tämän päivän seilaus oli ensimmäinen kun helmi pystyi pitämään homman hallinnassa. Tällaiseksi olin kuvitellut kaikki seilaukset tällä reissulla – hah. Neljätoista kuukautta tapeltuani automaatin kanssa nyt ja vuodesta 2001 lähtien edellisen autohelmin kanssa osoittautui, että hihna oli ollut aivan liian löysällä. Nyt kun hihna ei luista se ei myöskään vapaudu riittävästi käsiohjauksessa ja pitää hirvittävää rutinaa. Tulee mieleen harakka tervatulla katolla (joko nokka tai pyrstö kiinni tervassa).
Laskiessamme purjeet kello 1805 erottui ohittamamme vene vain vaivoin horisontissa. Ajoimme Rønnen pääsatamaan, minne plotteri osoitti vierasvenesataman. Teimme turhan kierroksen siellä ja ajoimme mailin päähän lännemmäksi. Kiersimme aallonmurtajan ja ajoimme kohti laitureita. Polkupyörällä ajava satamakapteeni huusi meille, että ajakaa ykköslaiturin länsipuolelle kumivenepaatin viereen. Ei hän kysellyt veneen mittoja, ei edes syvyyttä. Jäimme kiinni mutaan, mutta pääsimme omin voimin irti ja teimme uuden lähestymisen tolppien välistä. Nyt pääsimme laituriin kiinni. Peräti epäilyttävältä tämä laituri näytti. Päätytolppa oli irti muusta laiturirakenteesta ja se huojui pahanpäiväisesti – onneksi ei ollut kova tuuli.
Rønne, DEN 1845 Log 9412, 81 M Mh 1133,7 (3,8 / 4,7)
Epäonneksemme toiselta puolelta laituria vapautui hetken kuluttua hyvä paikka, johon saapuva saksalainen sai ajaa suoraan. Satamakapteeni tuli kertomaan maksuautomaatista, jossa voimme suorittaa osuutemme. Samalla saimme koodin suihkutiloihin ja internetin tunnusluvut. Tutustuimme Rønnen satamaan vuonna 2002 emmekä huomanneet sen olevan näinkin pieni ja rähjäinen. Vain palvelutilat olivat OK, mutta laiturit vetelivät viimeisiään.
Häämatkalla vuonna 2002 kävimme linja-autolla Rønnessä veneemme ollessa toisella puolella saarta Tejnissä. Tuolloin oli kauhea tuuli ja sade. Teimme silloin kahden tunnin sateenvarjokryssin pienillä kaduilla ja saimme nyt paikattua tuota näkemystämme paremmassa kelissä.
Nytkin sateli pariin otteeseen, mutta vain kuuroluonteisesti. Kävimme illalla syömässä keskustan Gustafs Cafe –ravintolassa, joka näytti ulkoapäin kelvollisemmalta. Pitkään odotimme palvelua kunnes Nea meni tilaamaan tiskiltä, itselleen Gustafspurilaisen ja Kallelle lohifileen, joka osoittautui kuivaksi.
Palasimme venesatamaan mutkitellen (ei huojuen) ja ihmettelimme miten muut tarkenivat lyhyissä paidoissa ja shortseissa.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti