keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

TAAS KIELIN KANAALI

25su 07 2010 Neljännen kerran Kielin kanaalin läpi

Herätyskello soi 0700 ja aloimme pistää itseämme kuntoon. Riviimme oli yön aikana tullut kaksi venettä lisää. Järjestys rivissämme oli seuraava: olimme ensimmäisinä, kiinni laiturissa, sitten saksalainen ja ruotsalainen, joiden kanssa olimme sopineet aikaisesta lähdöstä sekä uudet tulokkaat engelsmanni ja uloimpana hollantilainen. Muissa riveissä ei ollut kuin kaksi tai kolme venettä rinnan. Meillä oli siis viisi alusta rinnakkain ja kaikki suuria veneitä. Nea jo aprikoi, ettemme pääse lähtemään kuin vasta kahdeltatoista. Menin 0730 ulos valmistelemaan kello kahdeksan lähtöä. Plotteri käynnistyi yllättävän nopeasti. Olin irrottamassa maasähköä, kun saksalainen naapurimme tuli ulos kysyen joko olimme lähdössä. Vastasin myöntävästi valmistelevani irtautumista. Silloin alkoi tapahtua, hän otti komennon pyytämättä ja kolkutti keksillä ruotsalaiset ulos (olivat kyllä jo hereillä) ja käski herättää seuraavat. No englantilainen heräsi kohtuuhyvin, mutta hollannikas oli aivan päästään pyörällä alushoususillaan näin varhaiseen herätykseen. Kymmenessä minuutissa kaikki veneet olivat irti laiturista, englantilaispari lähti kanssamme samaa matkaa kohti Kieliä, ruotsalainen venekunta jäi etsimään makeaa vettä tankkiin. Pääsimme vaikeuksitta syvältä laiturista irti pakilla ja samalla liikkeelle varttia ennen suunniteltua lähtöaikaa.

0745 Brunsbüttel Log 9105 Mh 1106,5

Nea siivosi täkiltä leparit ja kiinnitysköydet pois ja meni valmistelemaan aamupalaa minun ajaessani. Englantilainen avasi rullukkansa ja näytti etenevän sujuvasti. Mekin poistimme purjesuojan keulapurjeesta ja avasimme sen sekä nostimme merkkikolmion. Vajaan puolen tunnin ajan purje toimi, mutta sitten kanava kääntyi vastaisemmaksi ja ryteköityi (tai siis tuuli kääntyi vastaisemmaksi). Jouduimme taas ajamaan pelkällä koneella, niin kuin kanavassa oli odotettvaakin.



Alkumatkasta tuli lukuisia laivoja vastaan, samaan suuntaan meneviä ohitti meidät vain kaksi, Haminaan matkalla oleva madeiralainen tankkeri ja Kemira Gas. Vastaantulevista suurimman kohtasimme tietenkin kanavan lähes kapeimmassa kohdassa.



Rendsbrugin silta on yksi niistä kahdeksastatoista Bilbaossa olevan Vizcayan maailmanperintösillan pikkusiskoista, jotka ovat edelleen toiminnassa.

Lämmitin eilen tekemäni pastaruoan ja nautimme sen vuorosyönnissä. Autopilotti on muovikassissa osasina ja yritämme tavoittaa Kielissä korjaajan sekä sille että plotterille tuohon käynnistymisongelmaan. Uskon plotterin vaativan vain päivityksen.



Vain 15 petolintua (tuuli-,hiiri-, sinisuo- ja haarahaukka) kun Matildan siirtopurjehduksella näin 75 petolintua samaisella kanavamatkalla. Tosin silloin oli kaunis keli ja hyvät nousevat ilmavirtaukset kaikkialla uoman varrella. Pegasuksen ja omalla menomatkalla oli havaintosaalina kaksikymmentä petolintua. Nean ajovuorolla lensi toistasataa hanhea hätääntyneinä läheiseltä pellolta kanavalle ja kaarteli veneemme sivuitse. Lintuharrastaja ei kuullut eikä nähnyt mitään toimitushuoneessa istuessaan (Harmim baikk, mut kyll se helpot).



Saavuimme Kiel-Holtenaun sulun eteen kello 1555 lokin näyttäessä lukemaa 9157. Olimme ajaneet 52 mailin matkan 8h 10 min eli keskinopeutemme oli 6,4 solmua, Volvossa 2200 kierrosta. Kymmenen minuutin päästä pääsimme ajamaan sulkuun. Kävin suorittamassa kanavamaksun 18 €. Opastus kanavanvartijan toimistoon alkaa vasta toisesta kerroksesta ja siellä näytetään, että kiipeä vielä yksi kerros. Onneksi olin asiasta tietoinen. Jouduimme odottelemaan muita veneitä parikymmentä minuuttia ja kesti tavattoman kauan, ennen kun kaikki neljä muuta kipparia olivat löytäneet sulkuvahdin toimiston. Kaikki he kiersivät rakennuksen väärälle puolelle. Auttaisi sulkuvahtiakin tavattoman paljon, jos olisi laiturilta opastus tai ainakin alakerran ulko-ovessa lukisi selkeä tieto maksupaikan löytyvän tästä ovesta käymällä ja kiipeämällä kolmanteen kerrokseen.
Portit sulkeutuivat takanamme ja kaikkien maksettua maksunsa alkoi metrin luokkaa oleva nousu Itämeren pintaan.

Olimme soitelleet ja viestitelleet Salokaarron Jumpun kanssa tapaavamme Kielin Olympiasatamassa. Heidän vierellään on vapaa paikka. Ajoimme jonkin matkaa ulos sulusta ja aukaisimme keulapurjeen. Ajoittain saimme sillä kuuden solmun vauhdin ja tietenkin tuuli vaihteli kovasti noustakseen ennen sataman suuaukkoa taas kymmeneen metriin sekunnissa. Satama oli suojainen eikä perätuuli haitannut, lisäksi meillä oli vastaanottokomitea Aiju ja Jumppu ottamassa meidät vastaan. Olympiasatamassa on tavattoman korkeat mustat perätolpat, joihin peräliinan saaminen oli vähän ongelmallista (tolpat on varmaankin suunniteltu vähän pidempiä gasteja ajatellen). Kaikin puolin hyvin rantautuminen kuitenkin sujui, jos ei nyt aivan täysin tyylipistein.

Kiel, Olympiahafen 1740 Log 9162, 57M Mh 1115,9 (9,4 / 10)



Vajaan puolen tunnin päästä rantautumisesta toisen RPS:läisen aluksen viereen olimme Yasmilassa illallisella. Oli se komeaa tavata pitkästä aikaa suomalainen vene ja ennen kaikkea hyvä seurakaveri Kielissä. Yasmilassa olivat Jumpun ja Aijun lisäksi heidän tyttärensä Susanna ja tyttärentytär Yasmila.



Juttua riitti aina yhteentoista saakka. Kiitos hyvästä kala-ateriasta Aijulle ja juomista Jumpulle.

_

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti