AMMATTIMIES?

27ti 07 2010 Raymarin apu? saapui

Menin aamulla venetarvikeliikkeeseen soitattamaan Raymarinin valtuutetulle huoltomiehelle. Hän lupasi saapua tunnin sisällä ja tulikin. Aloitimme (Raymarin SP-X5) automaattiohjauslaitteesta. Mies kokosi sitä kuin minä konsanaan. Katselin toimitusta pöydän toiselta puolelta ja näin asian selkeästi. Olimme molemmat kokoamassa sitä väärään puoleen. Uskalsin esittää saksalaiselle ammattimiehelle näkemykseni. Nein! kuului vastaus ja mies sanoi, että näin se pitää tehdä. Vielä vartin hän yritti ja olin entistä vakuuttuneempi näkemyksestäni. Mies otti kännykän esiin ja soitti jollekin kysyäkseen kokoamisohjetta. Ei tullut vastausta, joten siirryimme plotterin kimppuun. Asensin sen paikoilleen. Mies puhdisti liittymät pienellä ruuvimeisselillä ja samalla rikkoi NMEA liittimestä AIS karvan. Se lähti irti, ammattimies kysyi oliko minulla AIS ollut käytössä. Kyllä oli! Mies kertoi, että se oli hapettunut ja joudun hankkimaan koko NMEA liittimen kun pääsen Suomeen. Sellainen ammattimies. Kytkin virran plotteriin ja sehän käynnistyi kohtalaisen nopeasti, eikä jäänyt seitsemään - kymmeneen käynnistysvaiheeseen edestakaisin pyörimään, kuten useimmilla käynnistyskerroilla. Olen edelleenkin sitä mieltä, että plotteri pitää päivittää. No se käy sitten samalla kun lähetän ammattimiehen rikkoman plotterini korjattavaksi. Taas soitto kaverille ja nyt tuli vastaus. Menimme takasin kajuuttaan ja mies otti sen puolikkaan käsittelyynsä, jossa on moottori. Hän käänsi sen nurin niskoin, niin kuin olin esittänyt ja kokosi melko vaivatta laitteen. Ei siinä paljotta puheltu sen tapahtuman aikana. Asensin automaatin ruoriin ja kokeilimme sitä. Kaikki toimi, ruoripyörä kääntyi. Seuraavaksi ammattimies sääti hihnan kireyden napsauttamalla kiristintä kaksi pykälää tiukemmaksi. Nyt se ei luistanut kun sitä piti kädellä vastaan. Vapaa-asennossa tosin ohjaus kärsi siten, että se on huomattavan jäykkä (ei Immigranttimainen) ja krahisee kääntäessä. Päätin kuitenkin antaa sen olla ja kokeilla rauhassa. Palveluksistaan (automaatin korjauksesta ja plotterista AISin poistamisesta) mies veloitti 100 euroa.

Lähtöä valmistellessa muistin eilenaamuisen brunssini. Pyysin Aijulta kuin Hietanen Tuntemattomassa konsanaan: Ann mnull yks kylm potatt ja silli. Sain kaksi perunaa ja silliä. Se ateria toi mieleeni monet juhannusaamut ja korvasi nyt kolmen juhannuksen silliateriat, jotka olen missannut ollessani poissa Suomesta.

Kiel, Olympiasatama 1215 Log 9162 Mh 1115,3

Lähdimme Salokaartojen perään kohti Wismaria yhdellä pysähdyksellä. He olivat olleet eilen Heiligenhafenissa ja ”ajautuivat” tänään Travemündeen. Kahden tunnin päästä lähdöstä tuuli kasvoi kolmeen metriin ja nostimme ison ylös sekä kolmion. Kello 1442 (kiva luku, tuohan on Rauman privilegiovuosi) avasimme etupurjeen, tuulta nyt neljä metriä sekunnissa. Kohta kun saimme purjeet vetoon törmäsimme ensimmäisin sinilevälauttoihin. Emmepä ennättäneet kauatta seilata Itämerta, kun sen surkea tila tuli näkyviin. Edessämme sadan metrin päässä seilasi kirikeppi (Bavaria 34), jonka ohi meinasin ajaa melko läheltä. Nea kysyi meinasinko ohittaa sen yläpuolelta. Sieltäpä tietenkin. Tiukensimme purjeet, nostimme kurssia ja ohitimme heittämällä saksattaren riittävän kaukaa. Takaa-ajovaiheessa saksalainen iso moottorivene tuli vastaan. Ensin katsoin, että meinaako se ajaa edellämme seilaan Bavarian päälle, mutta ohitti kuitenkin kymmenen metrin etäisyydeltä aiheuttaen valtavat aallot. Sama lähikontakti toistui meidän kanssa. Näytin jo kaukaa, että ota etäisyyttä, muttei mitään tapahtunut. Saksalainen adonis oli sivukannella ja huuteli meille jotain. Taisi olla ensimmäinen kerta kun näytin keskisormea kenellekään. Korostin sitä nyrkin heilutuksin, kävin tosi kuumana, mutta mitä se auttoi. Moottorivene jätti meidät keikkumaan Itämerelle ja kiisi pitkin Kieler buchtia valtavaa nopeutta. Oikein saksalainen tervetulotoivotus Itämerelle.

Kello 1725 laskimme purjeet tuulen uinahdettua. Olimme jo lähellä Heiligenhafenia, joten ajoimme hiljakseen sitä kohti.

Lähestyessämme Heiligenhafenia näimme useita veneitä ankkurissa ja yksi hollantilainen tuli juuri sataman suunnasta ja kiinnittyi toisen hollannikkaan kyljelle. Teimme johtopäätöksen, että ehkäpä Heiligenhafenin suuri satama oli täynnä ja päätimme mekin ankkuroitua. Tämä ankkuripaikka oli Graswarderin lintujensuojelualueen vierellä – matalalla hiekkakielekkeellä oli valtavasti hanhia.

Heiligenhafenin edusta, ankkurissa 1845 Log 9195, 32M Mh 1119,7 (3,8 / 6,5)



Laskimme ankkurin neljän metrin veteen ja saimme pysyvän kiinnityksen. Tähystin koko ajan toisella silmällä ja kiikarilla sekä luodolle, että merialueelle ympärillämme. Aluksi yritin laskea meri-, metsä ja kanadanhanhia, mutta pian ymmärsin niitä olevan tuhatmäärin. Ja kaiken lisäksi valtavia parvia lenteli yli kaupungin lahden.



Maltoin kuitenkin pukea ylleni Batman-märkäpukuni ja pesin (krapasin paistinlastalla) vesilinjan. Immigrant on keulapainoinen etukajuutan varastotilan takia ja siksi keulassa on paljon kasvannaista vesilinjan punaisessa vesirajassa. Meriveden lämpötila oli 21,5 astetta, joten pesutoimituksessa ei tullut kylmä. Neakin uskaltautui uimaan.



Yllättäen kaikki muut lähtivät kohti satamaa auringon laskiessa, siis satamatoimiston mentyä kiinni. Kaksi pientä venettä jäivät toiselle puolelle väylää ankkuriin. Seurasin hanhien iltalentoa herpaantumatta, kunnes kosteus ajoi minut sisälle. Menimme nukkumaan 2200 ja ensimmäisen kerran heräsimme plotterin hälytykseen 2255. Immigrant oli kääntyillyt ankkurinsa varassa ja tietysti juuri nyt jälkipiirron pisteet olivat tulleet täyteen. Yön aikana tuli vielä lisää herätyksiä, kun kalastajat ajoivat ohi ja aiheuttivat aaltoja yhden, kolmen ja viiden aikaan. Joka kerta oli tietysti käytävä katsomassa, olemmeko vielä paikallamme. Tuulen kääntymisestä huolimatta ankkuri piti hyvin.

_