Sydänyöllä lähetettyjen blogien (ajan tasalla) jälkeen nukuimme melko pitkään herätyksettä. Kävimme aamusuihkuissa perättäin, kun oli vaan yksi suihkukortti ja se piti olla laitteessa koko suihkun ajan. Aurinko paistoi ja pistin pöydän sitlooraan aamiaiselle. Samalla mielessäni oli avata automaattiohjauslaite. Sen tein aamiaisen jälkeen ja saatoin todeta hihnan olevan katkeamispisteessä. Vaihdoin hihnan ja Tuuli antoi kätensä avuksi kootessani helmiä. Emme vaan onnistuneet saamaan laitetta lukkiutumaan; kuulat olivat liian löysällä ja uran pohjalla. Teimme pitkään työtä auringonpaahteessa. Loppujen lopuksi keräsin kuulat pieneen pussiin ja koko härvelin muovikassiin. Puolen päivän maissa oli jatkuva veneiden virta lähellä olevalle sululle. Plotterin käynnistyminen kesti kymmenen minuuttia, mutta aukesi kuitenkin. Tätä on nyt toistunut kaksi kertaa. Irtauduimme sivutuulessa perätolpista kaikella kunnialla.
Den Oever 1245 Log 8867 Mh 1076,0
Ajoimme Den Oeverin sulkualtaalle ja pyörimme siinä jonkin aikaa. Kymmenen venettä ja yksi iso perinnelaiva oli ennen meitä pyrkimässä samaan sulutukseen.
1315 saatoimme ajaa sulkuun, veneitä oli parhaimmillaan neljä rinnan. Lähtöhetkellä ilmoitettiin hollanniksi (naapuri kertoi sisällön), että pitää poistua ripeästi sulusta, jotta pääsee sillan alituksen välittömästi.
Yksi pariskunta sekosi pasmoissaan, mies painoi kaasuvivun voimakkaasti luoteeseen, eikä kumpikaan irrottanut köysiä. Kuului kauhea lasikuidun murskaantuva ääni ja vene rysähti sulun seinään. Meni hetki heidän irrotellessaan köysiään. Veneet ajoivat kolme rinnan ulos sulusta ja ensimmäiset nostivat purjeitaan jo heti sulun jälkeen.
Tyydyimme ajamaan vastaiseen koneella ja avasimme etupurjeen vasta reitin käännyttyä luoteeseen. Jo puolen tunnin kuluttua meriseilauksesta Nean lasit olivat aivan suolaiset. Kisasimme pitkään pienemmän Vindön kanssa, molemmilla pelkästään etupurjeet. Otimme etuseilin sisään kääntyessämme länteen kohti Den Helderiä. Tuuli sai moottoriajovuoron ja luopui siitä vasta kun Texelin lauttoja vilisi edessä. Tähystimme Den Helderin laivastosataman valoja (Reedsin kalenterin mukaan), muttemme nähneet yhtään valotolppaa. Käännyimme tiukasta portista sisään kuninkaalliseen marinaan. Satamatyttö osoitti meille sisäpaikan perältä. Naapurien avustamina saimme peräköydenkin varsin monimutkaiseen perätolppaan kiinni.
Den Helder, Koninlijke Marine Jachtklub 1530 Log 8879 Mh 1 078,2 ( 2,2 / 2,75)
Nautimme rantautumisjuomat sitloorassa aurinkoisessa säässä. Kippari kävi suorittamassa satamamaksun päivältä (24,77€). Saimme sähköliittymän, joka kylläkin katkesi pariin otteeseen myöhemmin. Kalle pesi kannen ennen kuin lähdimme syömään kaupungin keskustaan.
Kävelimme pitkin merinäköalatietä kohti keskustaa ja löysimme (ei etnisen) ravintolan, De Buuren van Pieck. Yllättävää söin taas reissun parhaat simpukat. Kyllä hollantilaiset osaavat valmistaa sinisimpukat hyvin.
Palatessamme satamaan jouduimme laivastotukikohdassa suljetun portin taakse. Kalle painoi lopulta nappia ja pyysi avaamaan portin.
Istuimme kajuutassa viettämässä Tuulin (ilmeisesti) viimeistä iltaa tällä seilauksella. Toivomme kovasti hänen jatkavan kanssamme kohti Borkumia, Helgolandia ja Kieliä.
_
Hyvä,että Tuuli pääsi vähän häähyttelemään sinne teidän kanssanne.Onneksi täälläkin on nyt vähän jäähtynyt ja normaali kesäsää.Hienoa,kun olette herkutelleet hollantilaisittain.Tervetuloa jatkamaan pannukakkujen maistelua Ouluun,jossa on avattu Suomen ensimmäinen hollantilainen pannukakkutalo.On saanut erittäin hyvän vastaanoton.Mustikoita ja mansikoita on mukava tuosta pihasta myös poimia.Niitä tulee melkoisesti.
VastaaPoistaOlettekin jo pitkällä,kun Saksan rannan tavoitatte.Hyviä tuulia.
Soili