keskiviikko 18. elokuuta 2010

AURAJOESSA

18ma -19ti 08 2010 Joutopäivät Suomen Turussa

Korvatulpat korvissa sain nukuttua joen virtauksen aiheuttamassa peräläiskeessä. Päivällä tuota ikävää ääntä ei kuule, mutta yritäpä nukkua siinä.



Turun tunnusomaiset merkit Tuomiokirkko ja Föri näkyvät mukavasti vierasvenesatamaan. Aurajoki on nyt saatu hienoon kuntoon ja se on selvästi elävä.



Kävin tutustumassa Turun uuteen kirjastoon. Mielenkiintoinen ja toimivan tuntuinen sokkelo se olikin.



Kahden päivän kaupunkivaelluksessa kuljin pitkin Aurajoen vartta käydessäni apteekissa, venetarvikeliikkeessä ja ruokakaupoissa. Kävin Valintatalossa Koivun Sakun kanssa. Yllättävän pieni (jääkiekkoilijaksi), tällaisen normaalikokoisen miehen oloinen Saku oli.

Kummityttö – Jenni kävi maanantai-illalla tervehtimässä minua Immigrantilla. Oli kuullut jo ennen lähettämäni viestini lukemista, että Immigrant on Aurajoessa. Niin se juttu kiirii kuin entisinä aikoina viidakkorummun tapaan.



Mennessäni tiistaina aamupalalle Nikon luo ihailin Aurajoen varrella olevia museolaivoja. Sigynin kunnostus jatkuu pikkuhiljaa. Sigyn on viimeinen säilynyt puinen kolmimastoparkki.



Suomen Joutsen on sijoitettu Forum-Marinumin eteen ja pukee siinä Aurajokea hyvin.



Aurajokeen ollaan sijoittamassa isoa matkustajalaivaa hotelliksi. Merkillistä toimintaa. Juuri kun Aurajoki viimeinkin on saatu edustuskelpoiseen kuntoon sen intiimi tunnelma pilattaisiin hotellilaivalla.



Sain Kauppatorin apteekista boorihappojauhetta ja tein siitä ja leivinpulverista syötävää torakoille. Suursota on julkistettu Aurajoen varrella.



Korpoströmiltä Turkuun on rakennettu vanhoin merimerkein varustettu museoväylä. ”Oolannin sodassa” (1853-1855) Britannia ja Ranska yrittivät eristää Venäjän ulkomaankauppa ja pakottaa se rauhaan ns. Krimin sodan aikana. Pyrkimys oli tuhota Venäjän laivasto, satamamakasiinit ja merimerkit. Valitettavasti suuri osa siitä laivastosta oli silloin Suomen vesillä ja niin englantilaiset tuhosivat vesialueeltamme tunnuspookeja ja merimerkkejä. Santkarin pooki on rakennettu vuonna 1857 tämän sodan jälkeen.



Aurajoen varrella on yksi näistä vanhoista merimerkeistä – tulikori, jossa on poltettu puuhiiltä. Näitä Vippfyrejä - Lyhtypuomi-pookeja alkoivat dominikaanimunkit rakentaa vuonna 1222. Itämeren tulipookijärjestelmää alettiin rakentaa Skoonesta.

Tämähän voisi olla ensivuoden kesälomapurjehduksen (yksi osa) pääkohde.

Kirjoittelin tämän keskiviikkoaamuna sateen rapistessa kajuutan kattoon. Olen jatkamassa matkaani kohti pohjoista ja Raumaa. Nea ja Teemu tulevat Uuteenkaupunkiin perjantaina.

_

2 kommenttia:

  1. Hotelliaiva on kunninarvoisa Bore/Borea/"0-Bore"/Kristina Regina, jonka Rettigit rakennuttivat kauan sitten jollain ruotsalaisella telakalla. Sittemmin laivaa on uudistettu pariinkin otteeseen. Aluksi se kulki höyryn voimalla Turku - Tukholma - väliä ja lopetti uransa dieselmoottorien voimalla risteillen Välimerellä, Punaisella Merellä ja Afrikankin rannikolla ja ihan lopuksi Helsinki - Pietari -väliä. Laivasta oli esitelmä Uudenkaupungin merihistoriallisen seuran tilausuudessa viime toukokuussa. (Toivottavasti muistin kaiken oikein)
    Terv ari

    VastaaPoista
  2. No tuo helpottaa vähän. Sijoituspaikka mielestäni voisikin olla kuitenkin toispualell jokke Värtsilän rannassa.

    VastaaPoista