keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

TUULIKAMMALLA KULTTUURIPÄÄKAUPUNGIKSI?

06su 06 2010 Jalan Donostiaa ristiin rastiin

Ranskalaisten valvottaman yön jälkeen heräsimme yhdeksältä sateen ropinaan. Vietimme aamupäivän sisällä lueskellen ja kuunnellen töminää täkillämme. Sateen lakattua, puolen päivän maissa, ranskalaisvene irtautui kyljeltä auttamanamme ja niin mekin saatoimme lähteä turvaamasta venettämme. Kuljimme Hyvän Pastorin katedraalille, jonka ensimmäisen kiven on muurannut Espanjan kuningas Alfonso XIII ollessaan vasta kaksivuotias. Emme päässeet tutustumaan sisätiloihin, kun siellä oli konfirmaatiotilaisuus lopuillaan. Valtava väenpaljous tuli ulos kulkueena ja kiersi Katedraalin. Kirkonmenot jatkuivat pääoven edessä hassunkurisella miesten tanssiesityksellä ja virrenveisuulla. Kesken tuon toimituksen Nean kännykkä soi, Biarritzin kentältä soitettiin, että laukku on saapunut. Eivät kuitenkaan pysty toimittamaan sitä omistajalleen, vaan pitää itse tulla hakemaan. Sori, pääsemme vasta huomenna.



Vaelsimme auringottomassa kelissä tyhjien hiekkarantojen (La Concha ja La Ondarreta) ohi kulttuurinähtävyydelle Tuulikammalle (El Peine del Viento). Veistos on tehty jo vuonna 1977 ja on nostettu nyt yhdeksi merkittävimmäksi nähtävyydeksi Donostian pyrkiessä vuoden 2016 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Tämä tuulikampa-aihe sopi hyvin päivään, kun Nean ainoa kampa oli matkakassissa.



Söimme lounaan La Perlassa, niin kuin Jormankin kanssa biitsipäivinä. Haimme veneeltä suihkukamppeet ja palasimme La Playa de la Conchan suihkuihin. Palatessamme havaitsimme saaneemme kyljellemme saksalaisveneen. Istuimme veneellä suihkun jälkeen ja tunsimme olevamme kuin apinat konsanaan väen töllistellessä ylhäältä laiturilta sitlooraamme. Täällä käy ilmeisen vähän vierasveneitä, kun kiinnostus oli niin suurta. Saksan lipun kansa tuntui tunnistavan, mutta meidän lipustamme ei kuulunut montaakaan mainintaa. Kysyin Marimekko-kassiselta suomeksi saiko hän hyvän kuvan veneestämme? Nainen oli hetken hämmästynyt, mutta ymmärsi minun tunnistaneen hänet nimenomaan muovikassista. Tällä rantakadulla oli valtaisa tungos, porukka vaeltaa varsin määrätietoisesti monen kilometrin mittaista raittia – mihin lie menevät, kun ei kadun päässä oleva Aqvarium sellaista väkeä mitenkään vedä?



Illalla lähdimme purkamaan nettipaineita Relojberri-baariin. Aikaa kului melkoisesti usean päivän tekstin lähettämisessä ja samalla tupakansavu tarttui ikävästi vaatteisiin. Illallisen nautimme La Cueva -ravintolassa, joka sijaitsee yhdessä San Sebastianin vanhimmista rakennuksista. Sama perhe on pitänyt ravintolaa näissä tiloissa vuodesta 1960 lähtien. Melko pelkistetyt kanafileet konjakissa oli juuri sopivan kokoinen annos näin myöhään illalla syötäväksi. Palatessamme näimme saksalaisporukan, jotka kulkivat siististi kengät käsissään täkillämme ja sovimme lähdöksemme kymmenen.

_

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti