TYÖTÄ VUOROTTA

21ma – 23ke 06 2010 Immigrantin vuosihuolto

Maanantaiaamulla kävin läheisellä venetelakalla, kahden laiturin päässä, kysymässä veneen nostomahdollisuutta. Verbaliikan (lue: ei ranskankielen taidon) ja piirroksen (lue: siis piirroksen) voimin sain asiani selvitettyä ja nostoajan tänään maanantaina klo 1730. Valmistelin veneen nostoa käymällä hankkimassa viimeiset öljyt vetolaitteeseen. Jo toisella kerralla samassa liikkeessä oli asiakassuhde niin vakiintunut, että sain Loctite-pullon lainaksi varmistaakseni potkurisinkkien kiinnityksen. Myyjä sanoi, että hänen myymänsä pullo maksaa turhan paljon ja se kestäisi sinulla kymmenen vuotta. Aloitin veneen vuosihuollon puolilta päivin vaihtamalla moottoriöljyn (käyntitunnit 961,4), öljysuodattimen, vesipumpun siipipyörän (vanhasta oli yksi siipi poissa) ja puhdistamalla merivesisuodattimen. Telakalla oli hirveä hyörintä ja venettä meni veteen ja nousi ylös tiheää tahtia. Meidän vuoromme oli viimeisiä, eikä silloinkaan taitava nostaja ollut myöhässä kuin vartin. Pakitimme kapeaan nostokuiluun ja Immigrant nousi vaivatta ylös. Ongelmia tuotti tutka-antenni, joka jäi liian lähelle yläpoikkitukea. Immigrant tuettiin pukille, eikä yhdeltä mieheltä mennyt tähän kuin puoli tuntia. Guernseyssa tarvittiin samaan työhön neljä miestä ja koko päivä. Kaiken lisäksi nyt Immigrant oli tukevammin tööjättynä kuin koskaan. Sain käyttööni korkeapainepesurin, joka kulkee yleisesti nimellä Kärcher. Aloitin pesun 1830 ja uurastin kaksi tuntia pahasti limaantuneen pohjan kanssa. Punainen myrkkymaali (alempi kerros) oli sieltä täältä näkyvissä ja kertomassa myrkkymaalin lisäämistarpeesta.



Varsinkin peräsimessä oli paljon leväkasvannaista. Viimeiseksi pesin kyljet, vesilinja oli öljyn tahraama, eikä se lähtenyt puhtaaksi pesuaineilla. Täytyy huomenna kokeilla vahalla öljyn poistamista. Lopettelin työn illan viimeisillä auringonsäteillä vesihiomalla pohjan ja palautin Kärcherin telakan varastoon 2230. Onneksi kaikki portit eivät olleet lukossa, joten pääsin suihkuun pesemään leväiset kasvoni.

22ti 06 2010 Öljyvahinko odotettua hankalampi

Nukuin kuin tukki ja nousin kahdeksan jälkeen virkeänä uuteen työpäivään. Nean avustamana teippasimme vesilinjan ja aloitin myrkkymaalauksen Jotunilla. Se oli tavattoman paksua tatinaa, kun olen tottunut VC 17m hiuksenhienoon levittyvyyteen ja myykalvoon. Vaihdoin puolelta päivin vetolaitteen öljyn verrytelläkseni puutuvia hartioitani. Alaruuvi ei auennut (ei ole muuten kertaakaan auennut, muistin nyt) ja jouduin tekemään öljynvaihdon mittatikun reiästä. Samalla vaihdoin potkurin sinkit ja kävin palauttamassa lukitenestepullon Volvo-liikkeeseen. Tiistaiaamuna nousi Immigrantin viereen kalastusalus, jonka pohjan kolme miestä putsasi ja uusi myrkkymaalin päivän aikana. Kun miehet 1800 odottelivat vesillelaskua kävin kysymässä heiltä apua vesilinjan öljytahran poistamiseen. Näytin heille viiden sentin pätkää punaista, jonka olin kymmenessä minuutissa saanut puhtaaksi vahalla ja kuivasin kuvaannollisesti hikeä otsaltani. Heillä oli asetoonia, se ei purrut likaan. Seuraavaksi troolarista löytyi keltainen pänikkä happoliuosta, jolla he liuottivat leväkasvustoa ennen painepesua. Se siveltiin vesilinjaan, annettiin vaikuttaa pari minuuttia ja pestiin sienellä pois. Puhdistusvesi ei saanut valua myrkkymaalille. Tarjosin miehille oluet ja juttu luisti, vaikkemme tajunneetkaan tuon taivaallista mitä kukin sanoi. Jaksoin vielä illalla saattaa loppuun styyrpuurin (ei suorassa auringonpaisteessa) kyljen ensimmäisen kerran Autoglymin puhdistavalla (punaisella) vahalla. Lopetin päivän työt myrkkymaalaamalla peräsimen ja vetolaitteen. Taas kello oli ennättänyt kymmeneen.

Turkulaispariskunta, Pirkko ja Tero, kävivät tervehtimässä aamupäivällä juuri kun Nea oli lähdössä lenkille. Heillä oli telakalla kahden veneen päässä upouusi sinirunkoinen Beneteau Oceanis 37. Vene meni veteen puoliltapäivin ja se siirrettiin samaiseen varustelulaituriin, josta 2008 syyskuussa lähdin siirtopurjehdukselle Tallinnaan First 50-veneellä, jonka omistaa Bellus-huonekalutehdas. Pitkin päivää sain lyhyitä palauttavia taukoja uurastukseeni jutellessani pariskunnan kanssa. Kahden päivän aikana veteen laskettiin ainakin viisi uunituoretta venettä. Lamasta ei tunnu olevan tietoakaan.



23ke 06 2010 Loppukiri meinasi jäädä lyhyeksi

Heräsin puoli kahdeksalta ja banaanin sekä tuoremehun voimin lähdin vahaamaan toista kylkeä. Aamupala oli tarjolla 0930 ja irrotin lokin anturin Nealle puhdistettavaksi. Yhdeltätoista pääsin vahaamaan Autoglymin kultaisella paarpuurin kylkeä. Peljästyin pahanpäiväisesti, kun nosturi tuli puolelta päivin ja otti Immigrantin liinoihinsa. Yritin jarrutella tapahtumaa, mutta mies näytti jättävänsä veneen siihen kahdeksi tunniksi ja menevänsä siestalle. Sillä välin voin pestä ja maalata pukin tassujen paikat.

nosturin pihdeissä

Näin tein ja vahasin kiireesti punaisen kylkiviivan ja loppusilauksen paarpuurin kylkeen. Vähän yli kahden kävin maksamassa telakointimaksun (nosto, Kärcher ja lasku, 2vrk 362 euroa). Laskusta selvisi telakan nimikin: S.A.R.L. Espace Mer. Puoli kolmelta Immigrant laskettiin veteen. Nea oli käynyt varaamassa meille saman paikan kuin aiemmin ja ajoimme veneen siihen. Saatoin loppuun veneen vuosihuollon vahaamalla peräpeilin.



Kävimme illalla kymmenen jälkeen tutustumassa Oceanis 37-alukseen. Heillä oli aikataulu pahasti myöhässä veneen luovutuksen viivästyttyä. Tosin yksi heidän miehistöstään oli vielä Pariisissa ja tulee vasta huomenaamulla junalla, mikäli junailijalakko ei muuta sitäkin suunnitelmaa.

_