keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

LÄHTÖLASKENTA UUSIKSI

13su 06 2010 Lisäpäivä Arcachonissa




Nukuimme pitkään aamulla sateen ropinassa. Kymmenen jälkeen sade lakkasi ja Nea valmistautui tunnin lenkille. Jäin kirjoittelemaan blogia. Kävimme kerrankin oikea-aikaisesti suihkussa, missä poika teki läksyjään etutilassa ja koitti olemattomalla englannillaan tarkistaa pitääkö meidän maksaa 1,5€. Olimme niitä harvinaisia vierasveneilijöitä, L-laiturin päästä. Saimme uuden säätiedotteen ja totesimme, ettei merelle ole illalla mitään asiaa. Teimme päätöksen olla vielä päivän Arcachonissa ja maksoin tuon 48 €. Se oikeuttaisi kahden yön oleskeluun Arcachonin satamassa, minne venepaikkaa jonottaa 9645 hakijaa ja odotusaika on 26 vuotta. Käsittämätöntä janota paikkaa satamaan, mistä pääsee pois ja sisälle vain kaksi kertaa vuorokaudessa. Näyttivät seilaavan yläveden aikaan Arcachonin lahdella. Aurinko paistoi niin, että Nea otti väriä sitloorassa. Luin hänelle muutaman kappaleen Tanun kirjasta.



Kuudelta pakkasimme Nean pienen kannettavan reppuun ja siirsin varmuuden vuoksi myös tikulle lähetettävän blogiaineiston. Haimme satamahenkilön osoittamasta paikasta nettikahvilaa. Sitä ei löytynyt ja sain suostuteltua Nean hotelliin (aulaan), jossa oli WiFi. Virkailija antoi meille luvan käyttää heidän yhteyttään ja ojensi salasanan lapulla. Nea lähetti koneellaan opastamanani kolmen päivän tekstit. Söimme pienen aukion terassilla tortillan ja calamarekset. Saatte arvata kumpi kummankin.

Arcachonissa on asukkaita 11500 ja tämä on varsin uudisrakennusvoittoinen kaupunki. Täkäläinen arkkitehtuuri on mielenkiintoista, siitä löytyy Oulun koulukunnan piirteitä (punatiili ja valkoiset rappauspinnat) ja niiden lisäksi värikkäitä puu- ja rappauspintoja. Rakennusten kulmat on korostettu tiilipilasterein. Arkkitehtitoimistoja täältä löytyy tavattoman paljon ja kaikki ovat omassa rakennuksessaan panneet parastaan. Mittakaava on inhimillisen pientä ja siksi tämä kaupunki miellytti meitä. Matkailun sesonkikausi ei ollut käynnistynyt ja siksi kaupunki tuntui nyt uinuvalta. Varsinaista keskustaa en nähnyt, Nea näki osan siitä lenkillään.



Nea meni nukkumaan yhdeltätoista ja minä jäin tekemään kuvia yömyöhäiseen, vaikka huomenillalla ollaan lähdössä yöpurjehdukselle.

_

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti