sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

LÄNSITUULIMETSÄ

10to 06 2010 Juoksulenkillä ja linturetkellä Angletissa

Jouduimme pitämään huonoa ilmaa täällä Angletissa, joten nousimme ylös vasta kymmenen jälkeen. Syötyämme aamupalan Kalle kävi lähettämässä blogitekstejä satamatoimistossa. Samalla tuli selvitettyä huomisen päivän ammunnat. Seilatessamme tästä eteenpäin olemme kaksi meripäivää Ranskan sotavoimien ammuntaharjoitusalueella. Huomenna ei kuitenkaan ole ammuntoja sai, nyt jo ystäväni, satamakapteeni selville.



Koko aamun oli sadellut tuon tuosta ja kunnon välin tultua lähdin käymään venetarvikeliikkeessä. Elän edelleen Espanjan siesta-aikoja ja niin taas kävi, että ovi suljettiin 1230 edestäni ja se avautuu uudelleen 1400. Jäi ostamatta sivutuulisuojien sidontanaru. Lähdimme bunkrausretkelle nelosen bussilla Carrefouriin. Kuljimme pysäkiltä valtavan parkkipaikan poikki pääovelle. Tässä liikeyhtymässä on kaikkiaan 80 myymälää. Söimme paninin kolmella juustolla. Siinä oli liikaa homejuustoja (kaikki kolme), joten sain syödä suurimman osan Nean nyrpistellessä nenäänsä. Carrefour oli valtava (niin kuin ne kaikkialla ovat) ja vaeltelimme ensin tätä ihmetystä kokien. Ostimme päivän purjehdukselle tarvittavat eväät ja illaksi mansikoita ja suklaata. Palattuamme veneelle lähdimme lähimetsään harrastamaan omia lajejamme: Nea lenkille ja minä linturetkelle.



Ennen kun erkaannuimme eri vauhtia poluille kuvasin Nealle kukan.



Metsässä näki hyvin vallitsevien länsituulten voima, kaikki puut väistivät itään. Polut täällä olivat merkittyjä ja metsikköön tullessa oli selkeä opastaulu ja jokaisessa niissä tuo himoitsemani manner-Euroopan pähkinänakkeli. Teen nyt jo kolmannen linturetken sitä hakien. Tarkkailin kaikkien puiden runkoja ja näin sieluni silmin sen siniharmaan, ruosteenpunavatsaisen linnun vilistävän ylös alas puunrunkoa pitkin.



Pähkinänakkelia en nähnyt, mutta komeita puunrunkoja tuli vastaan sitäkin enemmän. Koko reissun yleisin kaupunkilintu mustarastas oli täälläkin hyvin edustettuna, sen serkut kulorastas ja laulurastas näyttäytyivät myös. Punarinta hauskuutti minua ja satakieli aloitteli lauluaan illan hämärtyessä. Olimme varanneet suihkukopit (pääsin taas naisten suihkuun) ennen metsään lähtöä ja saimme peseydyttyä ennen huomista aamulähtöä – täällä ei noin vain mennäkään suihkuun hetken mielijohteesta. Ankaran laskennan jälkeen olin päätynyt siiten, että meidän tulee lähteä viiden ja seitsemän välillä ollaksemme Arcachonissa ylävedellä. Nautimme illalla niitä mansikoita suklaaseen dipaten. Hyviä olivat. Nea kehui pitkin iltaa Angletin lenkkimaastoa parhaaksi, jonka hän on koskaan kokenut. Menimme aikaisin nukkumaan noustaksemme neljältä.

_

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti