sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

DONOSTIASSA RANSKALAINEN TORNADO

01ti – 06su 06 2010 Viikko San Sebastianissa

Etsiskelimme Jorman kanssa mielenkiintoisia ravintoloita ja pintxos-paikkoja San Sebastianissa. Nautimme hyvästä ruoasta pitkään tankattuamme ruokalistoja, jotka olivat pääasiassa baskiksi ja spanjaksi. Olimme kahden viikon aikana pyrkineet tutustumaan eri itsehallintoalueiden (Asturias, Cantabria ja Pais Vasco) erikoisruokiin. Kiitos Jormalle vielä laatuviineihin tutustuttamisesta. Illanviettopaikkoja läpikäydessämme osuimme tyhjän jazz-clubin jälkeen kulmakuppilaan, jossa soi hyvä musiikki. Hetken sidraa naukkailtuamme totesimme olevamme lesbo-baarissa. Venepaikkamme vieressä on soutukerhon varikko, joten Immigrantilla ollessamme meillä oli ylin kyllin nähtävää niin pelastuskoulutuksessa kuin koululuokan melontatunnille lähdössä.



Kaksi kertaa käytyämme RCNSS:lla (purjehdusseura) suihkussa löysimme biitsiltä euron suihkut. Tilat olivat erittäin siistit ja toimivat. Rantakausi näytti käynnistyvän kesäkuun myötä. Lämpötilakin nousi yli kahdenkymmenen ja biitsi täyttyi auringon ottajista. San Sebastianin (baskiksi Donostia) vierasvenesatama rajoittuu vain siihen kahden veneen ponttonilaituriin. Venetaksi kuljettaa poijuista väkeä kuulemma 24 tuntia vuorokaudessa. Emme kuitenkaan halunneet mennä keikkumaan lahdelle. Paikalliset värikkäät veneet on ahdettu todella tiukasti laitureihin.



Kalaravintoloita Donostiasta löytyi runsaasti ja kalaveneet lähtivät varhain aamulla ja illalla pienestä satama-altaasta saaliin pyyntiin. Välillä verkkoja tuli puhdistaa ja paikata, naiset tekivät työn yhden kalastajamiehen valvoessa työtä.



San Sebastianin vanhassa kaupungissa oli mielenkiintoisia historiallisia rakennuksia. Kuvassa Placa de la Constitucíon, rakennus kiertää koko korttelin mitalta aukiota.



04pe 06 2010 Jorma lähti ja Nea tuli

Río Urumea mutkittelee halki kaupungin. Tämä silta tuli tutuksi, kun vuokraamallamme autolla (Audi A4) haimme oikeaa reittiä satamaan. Liikennejärjestelyt tuntuivat vieraalle aivan mahdottomilta tässä kaupungissa.



Hakiessamme perjantaina Jorman tavarat veneeltä jouduimme jättämään auton asukaspaikalle ja pelastuimme puolella minuutilla parkkisakolta kun satuimme autolle juuri poliisin paikoittaessa autoaan ruutuun automme edessä. San Sebastianista Biarritzin lentokentälle Ranskaan oli vain 50 kilometriä. Sen matkan taittamiseen meni sama aika kuin Donostiasta ulospääsyyn.



Jorma lähti samalla koneella, jolla Nea tuli. Lento oli myöhässä 45 minuuttia. Jorma kutsuttiin portille ja hetken päästä Nea tuli tietoisena, että osa matkatavaroista oli poistettu koneesta Seutulassa. Jännittävä odotus hihnalla päättyi siihen, että Nean laukku (niin kuin 20 muunkin matkaajan) oli jätetty Suomeen. Koneessa oli muka ylipainoa ja se oikeutti Blue1:n mielestä laukkujen jättämiseen kentälle. Selvitysvirkailija tenttasi osoitetta; ei kukaan voi asua veneessä. Pitää olla osoite! Seuraava kone tulee tiistaina, jolloin laukut saattavat tulla – paitsi jos sekin kone on täynnä. Niitä voi tiedustella puhelimitse huomenna. Ajoimme alkumatkan pikkuteitä pitkin läpi mielenkiintoisten ranskalaiskylien. Maksoimme vain yhden tietullin (mennessä neljä). Loppumatka sujui vauhdilla moottoritiellä. Hetken seikkailtuamme Donostian perjantai-illan liikenteessä, jota värittivät moottoripyörät ja skootterit, veimme Nean repun veneelle ja vaihdoimme tukevampaa päällemme sekä lähdimme palauttamaan Audin kahden kilometrin päähän satamasta.


05la 06 2010 Ranskalainen visiitti muuttui tornadoksi

Lauantai alkoi pakollisten vaatteiden (bikinit ja hellemekon) ja puhdistusaineiden ostoskierroksella – kun kaikki Nean tavarat olivat edelleen Helsinki-Vantaalla. Kävimme samalla reissulla ruokahankinnalla. Päivä oli edellisten veroinen biitsillä oloon. Nea kävi uimassa 18-asteisessa vedessä, Kalle tyytyi rantakävelyyn. Lepäillessämme pyyhkeillä asettui paikallinen pari taaksemme ja kuulimme pojan sanovan tytölleen paljastaessaan ylävartalonsa olevansa kalpea kuin suomalainen. Hän toisti sen kahdesti, katsoimme taaksemme ja olimme samaa mieltä, mitä nyt hän näytti kalvakansiniseltä engelsmannilta. Kalle ei voinut olla puuttumatta asiaan ja sanoi pojalle olevansa suomalainen ja esitteli rusketustaan. Pari lähti pian uimaan eikä palannut lähimpään tuntiin. Miltähän kaveri nyt näytti, kun ei kehdannut nousta vedestä pitkään aikaan? Mietti varmaankin sanojaan suurella uimarannalla, missä tuskin oli muita suomalaisia. Kuinka osuivatkaan meidän viereemme. Päätimme kolmituntisen rannalla olon suihkuihin ja palasimme veneelle. Söimme lounaaksi simpukkapastaa ja patongit.



Juuri kun olimme lähdössä tutustumaan Monte Urgulliin, missä oli Jeesus-patsas, tuli ranskalaisvene altaaseen ja etsi paikkaa. Ensin he menivät kovaäänisesti sen ränsistyneen veneen kyljelle. Seuraavaksi he meinasivat siirtyä kivivalliin, missä yleensä majaili Aqvariumin turistilaiva. Kerroin heille sen olevan mahdoton paikka ja tarjosin kylkikiinnitystä veneemme vieressä. He siirtyivät siihen avustaminamme. Melko nopeasti kiinnittymisen jälkeen saimme kutsun samppanjalle. Alkoi siis ranskalainen visiitti. Saimme maistaa ankkapateeta, chorizoa ja jotain ranskalaista harmaata makkaraa. Kovasti meiltä tentattiin, missä asumme Ranskassa tai Espanjassa? Ihmettelivät olinko asunut koko vuoden veneessä? Emme oikein päässeet selville montako henkeä veneessä oli.



Kahden samppanjalasillisen ja ranskalaisherkkujen maistelun jälkeen pääsimme vihdoin kävelylenkille. Palatessamme yhdeksän maissa satamaan näimme kolmihenkisen perheen menevän veneemme sitlooran poikki ranskalaisveneeseen. Siellä oli ainakin kaksitoista ihmistä sitloorassa ja ääni oli sen mukainen. Viinipulloja oli tyhjennetty tiuhaan tahtiin ja niitä haettiin muutamaan otteeseen lisää. Alkoi sadella ja vetäydyimme sisälle. Hetken päästä oli taas joku menossa maihin ja tietenkin sitlooran poikki. Ääni naapuriveneessä nousi nousemistaan kahteentoista saakka ja sitten alkoi siirtyminen ravintolaan. Varsinainen tornado ravisutti venettämme seuraavan kymmenen minuutin ajan. Osa marssi elefantteina etutäkin kautta, suurin osa kuitenkin sitlooran poikki ja parhaat ottivat tukea sisääntuloaukon ikkunasta. Puhelias korkokenkätyttö putosi laiturille ylittäessään mantookivaijeriamme. Kahdelta aamuyöllä sama rituaali toistui vieläkin kovempana. Yksi pari jäi jopa keskustelemaan sitlooraamme. Minulla kiehahti ja menin ohjaamaan viimeisiä tulijoita oikealle kiertotielle maston editse. Turhaan, ei mennyt oppi perille, ja kun olin vajaasti pukeutunut, joten en voinut mennä taluttamaan heitä. Meillä oli rauhaton pitkä yö. Neljältä naapuriveneeseen laski hiljaisuus.

_

1 kommentti:

  1. Eipä Nean loma ihan parhaimmalla tavalla alkanut.Jopa teki Blue1 kurjan tempun.Toivottavasti saat laukkusi niin,että pääsette kohtuuajassa jatkamaan matkaa.Näköjään pitää olla varovainen noitten kylkikiinnitysten kanssa,jos porukat ovat tuollaisia yökukkujia.Onnistunutta jatkoa reissulle ja suotuisia kelejä teille toivottaa Soili

    VastaaPoista