Nukuimme tosi pitkään sateen ropistessa kattoon. Oliko tuo tautologiaa? Tuo sateen ropistessa kattoon – näin vaan on ollut jo monena aamuna. Matalat painelevat ylitsemme peräperää ja aiheuttavat sadetta ja tuulettomuutta ja toisaalta tuulta. Kävin maksamassa satamamaksun yhdeltätoista aamupalan jälkeen. Kahdelta päivältä maksu oli 56 euroa. Sain samalla alueen kartan. Sade tuntui taukoavan ja lähdimme tutustumaan Le Verdon Sur Merin ”kaupunkiin”. Laitoimme kuitenkin varmuuden vuoksi purjehdustakit päällemme. Ja aivan oikein hetken päästä satoi taas. Seurasimme Centre Ville -kylttejä mutkittelevaa reittiä. Ylitimme rautatienkin kolme kertaa. Löysimme yllättäen tiedon maailmanperintökohteesta 140 kilometrin päässä. Saint-Émilionin silhuetti oli maalattu kylttiin, joka oli erään pienen yksityisrakennuksen seinässä. Selvitimme sen päästyämme nettiin ja totesimme sen olevan sisämaassa ja nyt jo etelämpänä, joten se jää väliin. Sinänsä mielenkiintoinen seinämainos. Sain idean, että Porin eteläiseen ympyrään on saatava samankaltainen mainostaulu Vanhasta Raumasta tai miksei – Rauma kahden maailmanperintökohteen kaupunki 50 kilometrin päässä.
Kävelyreittimme varrella oli monta kylttiä nudistirannoista ja ovatpa ranskalaiset perustaneet jopa Euronat-keskuksen ja sen läheisyyteen naturistien campingalueen. Keli oli onneksi sateinen ja kylmä, joten ei ollut pelkoa törmätä Aatamin tai Eevan asuisiin ihmisiin pienkaupungissa. Kuljimme vahingossa Verdonin keskustan ohi, kun emme olleet tarkkana. Taisimme molemmat räpäyttää silmiä yhtä aikaa.
Se keskusta oli ilmeisesti se keltaiseksi maalattu risteysalue pientalojen välissä. Ihmisiä ei ollut lainkaan ja pelkäsimme tulleemme johonkin atomivoimalan vahinkoalueelle kuin Tshernobyliin. Nea oli juuri nähnyt ohjelman Tshernobylin nykytilasta (Avara luonto). Itse tosin veikkailin neutronipommia käytetyn alueella. Kaupunki oli varmaankin ollut kasvava ja kukoistava joskus neljäkymmentä vuotta sitten. Vaikutti siltä, kuin jostain syystä ihmiset olivat hylänneet tämän kyläpahasen ja jättäneet sen oman onnensa nojaan. Mitään korjaustoimenpiteitä ei ole tehty aikoihin. Nostaako nudismibuumi alueen kunnostusintoa vai rappeuttaako se rakennukset lopullisesti. Olimme siis kauppareissulla, kun tällaisia pohdimme. Löysimme kyltin Supermarché. Löysimme vain MidiMarchen ja uskaltauduimme sisään. Saimme sieltä tarvitsemamme vaatimattomat eväät huomiselle seilaukselle.
Paluumatkalla näimme muutaman ihmisen tässä ns. kaupungissa. Ehkä nämä pienet rakennukset (joista puolet tuntui olevan myytävänä tai vuokrattavana) täyttyvät sesonkiaikaan nudisteilla? Ja hehän voivat käyttää pieniä asuntoja, kun eivät tarvitse vaatekaappeja. Söimme puolikkaan patongista paluumatkalla veneelle. Kirjoittelin ja lähetin blogitekstejä. Nea kävi läpi asukaslukuja kaupunkikohteissamme. Menimme nukkumaan kymmenen jälkeen tuulen viuhuessa tiukasti, jopa suojaisen sataman perukoilla.
_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti